Viikon viitonen

Viime ja tämä viikko ovat olleet todellista hyrskynmyrskypyöritystä. Olin ehtinyt taas jo upota niin syvälle lomamoodiin, että kiireisenä käyntiin pamautettu syksy saa hetkittäin aikaan tunteen, kuin elämää kelattaisiin yhtäkkiä tuplanopeudella eteenpäin. Olen ollut nyt alkaneena kouluvuonna joka päivä sijaisena (tähän mennessä jo kolmessa eri koulussa - ja torstaina plakkariin tulee neljäs!) ja ennen kesää hankittu kuntosalityökin alkaa huomenna. Sitten parin viikon kuluttua luennot... ja gradullekin pitäisi vielä löytää aikaa. No, ehkä kiire on välillä hauskaakin vaihtelua. Tällaistahan se on: koskaan ei ole sopivassa tasapainosta aktiivista tekemistä ja rentouttavaa tekemättömyyttä.

Pakko kuitenkin siis tunnustaa, että nyt on jo syksy: jos ei säiden, niin ainakin elämänrytmin perusteella. Säässäkin on ehkä havaittavissa lievää viilenemistä, mutta en halua vielä tunnustaa sitä. Tällä kertaa Viikon viitosessa kuitenkin viisi rapean syksyistä kappaletta:

• Supergrass - Moving Tässä kappaleessa on vangittu hienosti syksyn tunnelma: se on samaan aikaan sekä toiveikkaan rauhallinen että epäilevän poukkoileva. Säkeistöt leijailevat kevyesti, mutta kertosäkeessä painovoima muistuttaa olemassaolostaan.

• The Beta Band - Needles In My Eyes OK, tämä ei ole ehkä aivan kaikkein syksyisin kappale, mutta tässä on hieman samanlaista urkua kuin edeltävässä Supergrassissa, joten sopii hyvin jatkoksi. Jos saa esittää toiveen syksyksi, niin "Needles in my eyes won't cripple me tonight" on ehkä sopivan vaatimaton pyyntö.

• Air feat. Jarvis Cocker - One Hell Of A Party Raporttien mukaan ranskalainen Air taisi surffailla Flow-settinsä läpi melko kevyellä höyryllä. Ehkä Air on useimmiten enimmäkseen taustamusiikkia, mutta yhtyeeltä löytyy totta kai myös kappaleita, jotka vaativat kuulijalta enemmän tarkkaavaisuutta. Monesti hieman ohitetulta Pockey Symphony -albumilta löytyy tämä mainio biisi, jossa Jarvis Cocker palaa hieman Pulpin This Is Hardcore -aikojen tunnelmiin.

• Suede - She's Not Dead Tämä kappale on kenties melko itsestäänselvä valinta Viikon viitonen -listalle (tästä tulee nyt ehkä hieman epäedustavan yhdeksänkymmentälukulainen), mutta Sueden koko debyyttialbumi on ehdottomasti syysmusiikkia. She's Not Deadin tarinan on täytynyt tapahtua syksyllä. Tarkkaavainen kuulija huomaa vasemmassa korvassaan myös hyvin kauniita yksityiskohtia Bernard Butlerin kitaransoitossa ensimmäisen kertosäkeen jälkeisessä säkeistössä. (Klassikkobiisit kestävät aikaa, koska niistä voi joka kerta kuulla jotain uutta.)

• Doves - Cedar Room Olen elokuussa soittanut Dovesin ensimmäistä albumia lähes puhki asti - jos digitaaliset tiedostot voisivat kulua puhki (itse asiassa ainoa CD:ni, joka on kulunut soittokelvottomaksi, on Definitely Maybe). Cedar Room on soitettu omituisesta sävelläjista (tahallaan hieman epävireisestä). Seitsenminuuttisen biisin pitäminen loppuun asti mielenkiintoisena on vaativa laji, mutta Doves selviää siitä vaikeuksitta.

Viikon viitonen Spotifyssä

Tweet