Tämä on jo sen verran sedimentoitunutta tavaraa, ettei se jaksa kiinnostaa uusimpien indie-trendejen perässä kirmaavaa yleisöä. Beautiful South oli loistava, mutta ei kriitikoiden suosiossa. Dave Rotheray ei ollut edes bändin ykkösbiisintekijä, joten jos yhtyeen suunnalta edes etsisi jotain korvikemateriaalia, haku kohdistuisi luultavasti laulaja Paul Heatonin sooloseikkailuihin. Lisäksi Short Stories From East Yorkshire on jo pelkästään levyn nimenä yhtä luokseen kutsuva kuin anorakin ylimpään nappiin asti kiristänyt, erakoitunut junabongari - ja musiikilliselta sisällöltään se on enimmäkseen pohjoisenglantilaista versiota melankolisesta amerikkalaisesta countrysta.
Mutta, mutta: melko mitäänsanomattomalta levyltä löytyy yksi poikkeuksellisen hieno biisi. The Screen Goes Black on myös melankolinen, country-vaikutteinen ja vähäeleinen kappale, mutta melodisesti se voisi olla vaikkapa Beatlesin Yesterdayn tai For No-onen kadotettu kaksoissisar. Olin suorastaan juhlavissa tunnelmissa, kun löysin näin hyvän kappaleen sattumalta monen mutkan takaa, paikasta josta ei yleensä tulisi etsityksi. The Screen Goes Black sopii kauniisti elokuun pimeneviin iltoihin; tähtien tuijotteluun tummalla taivaalla ja viileän tuulen nuuskimiseen.
Muuta: The Cribsin uusi single Housewife on harmittavan jakomielinen. Toisaalta pidän kovasti sen raikkaan klassisesta soundista, mutta toisaalta se ei hyvästä alusta huolimatta nouse aivan oikealla tavalla iskeväksi, vaan lässähtää kertosäkeeseen mennessä ja kuulostaa puolenvälin paikkeilla jopa jotenkin epävireiseltä.
Tekstit
5 kommenttia:
Klassisesta ilmaisusta puheen ollen The Coralin uutukaista lienee vaikea lyödä alallaan tänä vuonna. Sanoisin että tuolle kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka bändin aiemmille tekemisille ei olisi juuri lämmennytkään. Levy on itselläni kasvanut alun peruskivasta jo melko mukaviin mittoihin ja tuntuu kestävän kuuntelua tosi hyvin. Porttibiisinä voisi toimia vaikkapa stonerosesmaisilla kitaroillaan valloittava Green is the Colour.
Klaxonsin uusi parhaillaan toista kertaa menossa. Paha sanoa vielä, onko tässä kunnon hittibiisejä vai sittenkin aihioita. Sen uskallan kuitenkin jo kehuna ilmaista, että ovat saaneet säilytettyä debyltä tutun kaaosmaisuuden ilman, että menisi väkinäisyyden puolelle.
OK, täytyy perehtyä tuohon Coraliin tarkemmin. Kuuntelin uuden levyn yhden kerran hieman "toisella korvalla" enkä ollenkaan vakuuttunut. Sinällään todella taidokkaasti tehtyä musaa, mutta jostain syystä se ei vaan ole kovin innostavaa. Coralkin on just sellainen bändi, että ne tuskin on kenenkään #1-suosikkibändi.
Täsmälleen juuri noin. Siksi tämä uusin onkin osoittautunut iloiseksi yllätykseksi. Yhtäkkiä toivoisin kovasti Suomen-keikkaa, vaikka varmasti haaveeksi jääkin.
Huomasin juuri, että levy on saanut täydet pisteet Soundissa ja Suessa. Pidän lähes ihmeenä ottaen huomioon, miten huonossa huudossa (uusi) brittipoppi on keskimäärin kotimaan mediassa tällä hetkellä. Oon näemmä koko ajan ihastellut albumin pidennettyä versiota, joten joudun kai lähiaikoina hommaamaan tuon 2cd-jutun jostain.
Arkeologiset löydöt ovat ihan parhaita. Vanhojen hienouksien löytäminen kertoo ajattomuudesta, joko Brittipopin tai sitä tykkäilevien ihmisten.
Hmmm, minulle Brittipop on henkinen tila, enkä voi ymmärtää sitä, miksi se silloin tällöin on huonossa huudossa kotimaisessa musiikimediassa ja noh, esimerkiksi ystäväpiirissäni, missä olen varmasti jonkinlainen kummajainen mieltymyksineni.
Pakko vähän kompata tuota The Coralin uutukaisen hienoutta. Minulle se on tavallaan yhtyeen comeback-levy. Rakastuin aikoinaan yhtyeen debyyttiin sekopäisesti, mutta sen jälkeen jotenkin viilenin, kunnes uusin taas sykähdytti.
Mutta noinkin runsastähtinen vastaanotto Soundissa ja Suessa tosiaan hämmentää minuakin. Miksi juuri The Coral ja miksi juuri tämä levy, kun viime vuosina ja tämänkin kevään ja kesän aikana on tehty paljon tähtensä ansainnutta "uutta" Brittipoppia, joka jostain syystä kuitenkin tulee jatkuvasti aliarvioiduksi tai jää kokonaan huomiotta? Ehkä se on juuri sitä huonoa huutoa sitten.
Lähetä kommentti