Ennen Englantiin tuloani ajattelin, että etsisin kenties täältä kesäksi töitä ja palaisin Suomeen vasta syksyn koittaessa. Kesätyön hakeminen on kuitenkin täällä aivan yhtä rasittavaa ja vaivalloista kuin Suomessa (ehkä olisi pitänyt arvata tämä?) ja koska haluan säästää rasitusta ja vaivaa, luovuin tänään aamulla viimeisistäkin Lontoo-kesä -ajatuksista ja varasin matkaliput kotiin kesäkuun lopulle.
Vuokrasopimukseni yliopiston asuntolassa loppuu 17.6. ja samana päivänä poistun Lontoosta komeasti Eurostar-junalla tunnelia pitkin Pariisiin ja 29.6. lennän Nizzasta takaisin Helsinkiin. Näiden kahden päivämäärän väliselle ajalle en ole vielä suunnitellut mitään tarkempaa (vihaan muutenkin suunnittelua - siksi jo näidenkin matkalippujen varaaminen ja ylipäätään kesätyöajatuksesta luopuminen oli niin hankalaa), mutta varmasti Pariisissa saa kulumaan muutaman päivän ja Etelä-Ranskassa on kuulemma hienoja pieniä kyliä, joihin olisi mukavaa tutustua.
Paluuta vatvoessani on ollut pakko todeta, että viihtymisen kannalta tärkeintä ei sittenkään ole sijainti, vaan seura. Hauskimmat hetket täällä Lontoossakin olen kokenut silloin, kun kavereitani on ollut käymässä vierailulla. Vaikka aina valitankin Suomen kylmyydestä ja rumuudesta ja ankeudesta, olen kuitenkin havahtunut siihen, että vuosien kuluessa olen pitänyt paljon hauskaa rumissa taloissa räntämyrskyjen raivotessa, sillä olen saanut viettää niissä olosuhteissa aikaa hyvien ihmisten kanssa. Toivottavasti osaan nyt arvostaa sitä aiempaa enemmän.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti