1990-luvun alussa Englannissa oli suosittu yhtye nimeltä Ride. Ride soitti tuolle ajalle muodikasta ns. shoegazing -rockia: psykedeelistä, toistuvaa ja surisevaa. Vuosikymmenen kulkiessa kohti puoltaväliä Riden kitaristi ja lauluntekijä Andy Bell alkoi haluta Riden kuulostavan enemmän Oasikselta. Tästä kehkeytyi Bellin ja Riden laulajan Mark Gardnerin välille jonkinlaista kiistaa ja Ride hajosi.
Siispä vuonna 1997 Andy Bell kokosi uuden yhtyeen nimeltä Hurricane #1. Bändin laulajaksi tuli Alex Lowe, jonka laulutyyli kuulostaa todella paljon Oasiksen Liam Gallagherin tyyliltä. Muutenkin Hurricane #1:n ensimmäisen levyn (voi ostaa Amazonista) kappaleet olivat pääosin melko tylsiä Beatles / Oasis -kopioita, todella keskinkertaista brittipoppia. Levy sisältää myös kappaleen Stand In Line, joka on kuuntelukelvottomuudessaan todella harvinainen: vaikka sen 30 viimeistä sekuntia ovat melko hyvät, niitä edeltävät n. 7 minuuttia ovat levytetyn musiikin historiassa yhdet kauheimmista.
Mutta toisella albumillaan, vuoden 1999 Only The Strongest Will Survivella (löytyy Amazonista) Hurricane #1 paransi roimasti. Nyt bändin soundi oli kokeellisempi: kappaleiden pohjina oli esimerkiksi elektronisia biittejä. Ei mitään mullistavaa, mutta todella sopivan tuoreen kuuloista vuonna 1999. Levy on myös tuotettu hienosti, kaikki soittimet kuulostavat todella suurilta ja painokkailta ja rumpusoundit ovat yhdet parhaista ikinä. Lisäksi tällä kertaa levy sisälsi myös muutaman todella hyvän kappaleen: nimikappale Only The Strongest Will Survive (jonka antamisesta The Sunin mainokseen bändi sai niskaansa äärettömän määrän kritiikkiä), Remote Control ja The Greatest High ovat todella hyviä, suureellisia ja melankolisia kitararock-kappaleita. Itse kuuntelin levyä noihin aikoihin todella paljon ja pidin sitä aivan mestariteoksena. Vuosien saatossa arvioni on ehkä hieman laskenut - melko suuri osa levystä on hieman puuduttavan keskitempoista perusbrittirockia - mutta tiettyihin tunnelmiin se sopii edelleen oikein hyvin.
Juuri Hurricane #1:n toisen albumin aikoihin koko "Brittipop"-ilmiö hiipui kuitenkin nopeasti ja alkoi vaikuttaa epämuodikkaalta. Hurricane #1 hajosi suosion puutteessa ja Andy Bellin uutisoitiin siirtyvän Gay Dad -yhtyeen kitaristiksi. Ennen tämän pestin alkua Bellille kuitenkin tarjottiin basistin paikkaa Oasiksessa ja näin vuonna 2000 hän viimein löysi itsensä siitä bändistä, jonka hän olisi halunnut Hurricane #1:n olevan.
Tässä ladattavaksi kolme kappaletta Hurricane #1:lta. Let Go Of The Dream on bändin debyyttilevyltä. Se ei ole mikään maailmoja mullistava biisi, mutta ihan kauniin tunteellinen Oasis-pastissi, joka kuulostaa hyvältä iPodissa kun on aamuyöllä kävelemässä kotiin. Kaksi muuta tässä olevaa kappaletta ovat The Greatest High ja Only The Strongest Will Survive kakkoslevyltä. Ensin mainittu on oma suosikkini, se on itse asiassa hyvin kaunis kappale ja siinä on hyvä rumpukomppi.
Let Go Of The Dream
The Greatest High (linkki korjattu! toimii taas!)
Only The Strongest Will Survive
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti