Ensimmäisen kerran kuulin skotlantilaista The Supernaturalsia nähtyäni heidän videonsa The Day Before Yesterday's Man televisiossa Jyrki-ohjelmassa. Vuosi oli 1998, mutta kyseinen kappale oli ilmestynyt jo edellisenä vuonna levyllä It Doesn't Matter Anymore. Muistan nähneeni kyseisen levyn mainoksen (levynkannessa on helposti tunnistettava hymyilevä simpanssi) käydessäni Lontoossa kesällä '97. Mainostelineessä mainostettiin EMI:n levyjä ja Supernaturalsin vieressä oli Radioheadin OK Computer. Toisesta näistä albumeista tuli vuosisadan klassikko ja toinen painui unohduksiin. Vaikka faktat onkin hyvä tunnustaa, olen silti monesti harmitellut että juttu meni näin päin.
13-vuotiaana pidin It Doesn't Matter Anymorea loistavana pop-levynä ja The Supernaturalsia yhtenä parhaista bändeistä ikinä. Kaikki levyn kappaleet olivat beatlesmäisellä tavalla hyvin tarttuvia, usein piano-painotteisia ja nopeatempoisia ja niissä oli hauskat sanat. Tällä hetkellä levy tuntuu hieman kuluneelta (kuuntelin sitä aikoinaan niin paljon), mutta uskon että se tekee vielä henkilökohtaisessa kuuntelussa uuden tulemisen. Levy löytyy ainakin Amazonista ja se kannattaa todellakin ostaa, jos sitä ei vielä omista!
1998 Supernaturalsilta ilmestyi toinen levy, A Tune A Day. Se jatkoi debyyttilevyn kevyttä ja tarttuvaa linjaa ja oli sen verran suosittu, että sen menestys vei bändin mm. Robbie Williamsin areenakiertueen lämmittelijäksi ja muutamaan suosittuun tv-mainokseen. Q-lehti antoi levylle 4 tähteä ja kutsui Supernaturalsia "anti-Verveksi" (koska Supernaturals oli hauska ja The Verve vakava). Itse olin tästä kommentista erittäin (vahingon)iloinen, koska en ollut vielä tuolloin tajunnut, miten hieno yhtye The Verve oli, vaan se kuulosti mielestäni... liian vakavalta. Mutta tässäkin taas näkee kumpi bändi jäi historiaan.
Nimittäin 1990-luvun lopussa tuulen suunta muuttui, kuten esim. Hurricane #1:a käsittelevässä postauksessa kerrottiin. Brittipop-ilmiö haihtui hyvin nopeasti ja sitä edustaneet keskitason bändit kuten The Supernaturals joutuivat tiukkaan paikkaan. EMI tiputti bändin listoiltaan ja bändin oli etsittävä uusi levy-yhtiö ja uusi musiikillinen suunta. Levy-yhtiöksi löytyi Koch ja uudeksi suunnaksi löytyi kitarapopin tilalle aavistuksen Pet Shop Boys -tyylinen syntetisaattoripop, jota edusti kolmas ja viimeinen albumi What We Did Last Summer. Tällainen suunnanvaihdos oli itseasiassa kitarabändeille tuohon aikaan melko tyypillinen, mm. (surullisenkuuluisa?) suomalainen Supperheads teki samanlaisen tyylimuutoksen (heikolla menestyksellä).
Uusi tyyli ei kuitenkaan ainakaan kasvattanut The Supernaturalsin suosiota, vaan bändi hajosi n. pari vuotta sitten. Nyt bändin jäsenillä on kai uusia projekteja, mutta niistä ei ainakaan musiikin valtamedioissa ole kuulunut mitään. Toivottavasti Supernaturalsin henki palaa ainakin jossain muodossa, koska kyseessä oli oikeasti hyvä yhtye! Yksi kompastuskivi bändin uralla oli ehkä se, että kappaleiden sanat olivat välillä vähän liian itsetarkoituksellisen nokkelia. Alta voit ladata kolme kappaletta, joista ainakin kahdessa jälkimmäisessä tämä tulee hyvin esiin.
Kakkoslevyltä löytyvä Everest on kyllä hieno kappale, koska se vetää rakkauslauluformaatin niin rankasti överiksi: "Our love is bigger than a jumbo jet... it's bigger than Canada, it's bigger than life and love itself!". Finishing Credits on bändin viimeiseltä albumilta ja edustaa siis edellämainittua syntetisaattoripainotteista linjaa. Siinä on myös hauskat sanat: ex-rakastavaisten kitkerä vuoropuhelu. Voitin Finishing Credits -singlen nimikirjoituksilla bändin nettisivun kilpailusta vuonna 2001. He lähettivät kyseisen singlen lisäksi myös pari muuta singleä, koska kerroin kilpailuvastauksessani, ettei niitä saa mistään Suomesta. Todella kilttiä! Mukana paketissa tuli mm. vuoden 1996 puolella julkaistu Smile-single, jonka B-puolelta löytyy kappale Childhood Sweetheart. Se ei ole kovin tyypillinen Supernaturals-kappale, ennemminkin jonkinlainen sekoitus Suede-tyylistä kitaraa ja kevyttä country-fiilistä. En laittanut tähän ladattavaksi yhtään ensilevyn It Doesn't Matter Anymoren kappaleita, koska A) en jaksanut ja 2) se kannattaa jokaisen hankkia itse.
Childhood Sweetheart
Everest
Finishing Credits
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti