27 elokuuta 2006

Viikon varrelta


Eikö otsikko kuulostakin ihan joltain Radio Suomen makasiiniohjelmalta tms.? No, kuitenkin, muutama asia tältä viikolta.

Ensinnäkin: Pepsi-lakko on ohi. Kymmenen päivän tauko oli juuri sopiva: hampaita ei enää vihlo (paljon) ja Pepsi maistuu entistäkin raikkaammalta. Oli kyllä vaikeaa olla siitä erossa. Esimerkiksi jos kaupungilla näki jonkun kävelevän Pepsi-pullo kädessään, niin sitä melkein jäi tuijottamaan.

Toiseksi: Veljekset Keskiseltä saa Toffoja. Helsingistä Toffoa saa vain S-Marketeista ja sieltäkin vain monimakusekoitus-Toffoa. Keskisen ruokalinnasta löytyi myös perinteistä ja lakritsin makuista Toffoa ja hintakin oli uskomaton: 5 rullaa kahdella eurolla! Ostin 10, kaksi on vielä jäljellä.

Tässä blogissa muuten kerrotaan aika paljon supermarketeista. Sosiaalinen elämäni taitaa olla melko rajoittunutta. Mutta kerrotaan taas lisää: käydessäni Lapualla näin Lapuan K-marketissa todella säväyttävän kassaneidin. Hänen nimensä oli nimikyltin mukaan Jane. Paras kassaneiti ikinä.

Sitten: Jay-Z:n kappale Song Cry on aivan loistava. Kuulin sen tällä viikolla ensimmäistä kertaa. Etenkin kappaleesta vuonna 2001 MTV Unpluggedissa nauhoitettu versio on todella kaunis. Kannattaa etsiä ja kuunnella!

Ja sosiaalisesta elämästä vielä: olen erittäin kyllästynyt sosiaalisuuteen ja lievästi kyllästynyt elämään. Jotenkin ei vain jaksa nähdä ihmisiä eikä puhua ihmisille. Viime perjantaina opiskelijajärjestölläni oli tilaisuus, jossa toivotettiin tervetulleeksi tämän syksyn uudet fuksit. En puhunut yhdellekään heistä. En jaksanut (ja tulin kyllä paikalle sen verran myöhään, että useimmat olivat jo lähteneet). On kyllä hieman tyhmä olo.

Onneksi kelit näyttävät nyt muuttuvan sateisiksi, joten voi hyvällä mielellä pysytellä sisätiloissa Toffon ja Pepsin kanssa ja kuunnella vaikka Jay-Z:tä tai muuta.

P.S. Oho, takin taskusta tippuikin vielä puolikas Toffo-rulla lisää! Tällaiset elämän pienet yllätykset ovat kivoja.

P.P.S. Kohtasin tänään ehkä yhden parhaista levyn nimistä ikinä: vanhalla englantilaisella The Searchers -yhtyeellä on vuonna 1964 ilmestynyt levy nimeltä It's Fab! It's Gear! It's The Searchers. Tosi gearia!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni on muuten ihan mahtavaa, että kerrot supermarketeista ja muista nykykulttuurin keskeisimmistä muodoista. Nämä arkiset ja oikeasti merkittävät ilmiöt jäävät niin helposti alakulttuurien ja korkeakulttuurin varjoon. Supermarketit, katukivet, arki, liikennevalot, omakotitaloalueet ja ojat kunniaan! Täällä uudessa naapurustossa ei ole kivoja kassatyttöjä - vanhassa lähikaupassa ne kaikki tulivat tutuiksi ja yksi oli tosi kiva.

Pete P. kirjoitti...

Joo, no kaupan kassat jne. on siinä mielessä tosiaan olennaisia, että niitä ei ehkä muisteta tuhannen vuoden kuluttua. Paitsi lukemalla tästä blogista. ;-)

Kelaa ois hullua valita asuinpaikkansa sen mukaan, missä lähikaupassa on kivoja tyttöjä. :-D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...