En ole mikään maailman suurin Morrissey-fani. Toki, mielestäni The Smithsillä oli muutama aivan loistava kappale ja The Queen Is Dead on yksi kaikkien aikojen parhaista albumeista.
En silti pidä Morrisseytä minkäänlaisena nerona tai vuosituhannen terävimpänä runoilijana, enkä etsi teenlehdistäni Morrisseyn pään muotoisia kuvioita - kuten ehkä jotkut todella sitoutuneet Mozzalini-fanit tekevät.
Mutta eräs asia, josta pidän Morrisseyn soolotuotannossa todella todella paljon, on soundi. Morrisseyn soolobiisit kuulostavat jotenkin hienolla tavalla pop/rockin stereotyypiltä: usein on suriseva kitara, helisevä kitara ja ehkä vähän viuluja kertosäkeessä. Todella perinteisiä ratkaisuja, mutta jotenkin Morrisseyn kappaleisiin ne sopivat. Miehen sanoitukset ovat sen verran lennokkaita, että tällainen hyvin hyvin kuivakka rock-soundi on niiden taustalle juuri sopiva. Se on juuri oikealla lailla tukeva ja täyteläinen. Jos vaikka jotain elokuvaa varten keksittäisiin rock-bändi, se kuulostaisi juuri Morrisseyn bändiltä.
Ja usein toivon, että useammat bändit kuulostaisivat Morrisseyltä.
Esimerkkinä vaikkapa tämä (oli tarkoitus löytää paljon muitakin, mutta nyt ei löytynyt toimivia linkkejä mistään):
The Last Of The Famous International Playboys [lähde]
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti