Bändin kuin bändin vihoviimeisessä kiertueessa on aina jotain erityistä merkityksellisyyttä ja hohtoa - siksi varmasti Rolling Stoneskin kerää vuodesta toiseen valtavia yleisömääriä, koska aina on olemassa mahdollisuus, että keikka olisi bändin viimeinen ikinä. Turkulaisen The Crashin tapauksessa kesä 2009 todellakin on viimeinen mahdollisuus nähdä bändi livenä. Ennen kesän festivaalikeikkoja yhtyeen jäähyväisohjelmaan kuului lyhyt klubikiertue, joka sisälsi myös kaksi konserttia Tavastialla. Olin paikalla molemmissa, sillä The Crash on mielestäni ehdottomasti laadukkain suomalainen bändi koskaan ja täten ansaitsee arvoisensa hyvästit.Perjantain keikalla lopettajaistunnelma oli käsinkosketeltavan kihelmöivä: täysi Tavastia eli Teemu Brunilan mukana jokaisessa käänteessä ja puolitoistatuntinen hittisetti tuntui hujahtavan ohi kuin parissakymmenessä minuutissa. The Crash ei milloinkaan oikein pystynyt tekemään täydellisen tasapainoista albumia, mutta keikalla bändin neljältä levyltä poimitut yksittäiset osumabiisit muodostavat aivan maailmanluokan iskusarjan. Heti alkuun soitetut Big Ass Love ja Pony Ride upposivat yleisöön kuin islantilaiset pörssikurssit Atlantin syvyyksiin, ja jatkossa kuullut energiset klassikot kuten New York, Gigolo ja harvoin livenä kuultu Flash saivat aikaan varsinaisen aplodimyrskyn. Keskivaiheen balladisetti toi tunnelmaan hartautta joka taas vaihtui valtavaan yhteislaulatukseen lopun reippaammissa biiseissä kuten Lauren Caught My Eye ja Star. Herkkupussin pohjimmaisena kuultu Sugared oli täydellisesti toimiva ja tunteikas lopetus.
Tunteet välittyivät myös laulaja Brunilan olemuksesta. Vaikka hän todellisena showmiehenä pitikin tunnelman enimmäkseen kevyenä ja humoristisena, hänen välispiikeissään oli ehdottomasti kuultavissa liikuttuneisuutta ja ennen Sugaredia Brunila taisi jopa tiristää pienen kyynelen. Aitoa haikeutta laimensi kuitenkin hieman se, että The Crash ei ollut lavalla aivan normaalissa kokoonpanossaan, vaan isyyslomalla olevan basisti Samuli Haatajan tuuraajana toimi hilpeä meksikolaisvahvistus. Ennen kaikkea The Crash on kuitenkin ollut juuri Brunilan show, joten ehkä sivuosan esittäjillä ei olekaan niin väliä.
Tavastian hittikimara todisti, että The Crashin kappalekansio on kiistämättömästi täynnä tämän vuosikymmenen nokkelinta kitarapoppia: erittäin tarttuvaa, tyylikästä ja kekseliästä musiikkia. Valitettavasti bändin kyvyistä ei voi ainakaan livenä nauttia enää tämän kesän jälkeen. Tavastialla The Crash jätti yleisölleen itsestään hyvin omannäköisensä; hauskan ja tunteikkaan muiston. Tyylikäs yhtye ei tinkinyt laadustaan missään vaiheessa ja uskalsi lopettaa huipulla.
(Sunnuntain konsertti oli käytännössä aivan samanlainen kuin perjantain, ehkä ei vain aivan yhtä latautunut tunnelmallisesti.)
Tekstit
5 kommenttia:
Nykyään bändit tekee niin paljon Comebackeja, että kohta aletaan mainostamaan itseään lopettamisella. Olen itsekin ihmetellyt miten noille vähän vanhemmille bändeile vaan kertyy joka vuosi varmaan joka viikolle loppuunmyyty keikka. Sääli, että Crash lopettaa, koska en kerkinyt vielä tottumaan laulajan ääneen.
Niin, se ääni... Mä olen aina tykännyt outoäänisistä laulajista, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka ei oikein lämpene. Kuuntele kuitenkin edes Thorn In My Side, siinä Teemu Brunila laulaa aika nätisti.
Ja olet oikeassa: nykyisin bändit lopettaa, jotta voisivat sitten myöhemmin tehdä comebackin, koska comebackit näyttää olevan erittäin suosittuja ja tuottoisia. Luulisin ainakin, että Hanoi Rocks palaa vielä joskus.
Henkilökohtaisesti mua tosin kyllä lämmittää kaikki brittipop-comebackit. Esim. se on aika uskomatonta, että ihmiset oikeasti lentää USA:sta asti Englantiin katsomaan Shed Sevenin paluukiertueita - se ei nyt niin kovin ihmeellinen bändi ollut, mutta ilmeisesti comeback tuo aina jotain uutta hohtoa.
Kommentoin tänne takas tota sun kommenttia mun blogissa. Play.com vaikuttaa ihan hyvältä. Unohdin kokonaan HMV:n. Onko se hyvä? En oo ikinä tilannu mitään briteistä paitsi ton manicsin. PS. Voittiko oikea euroviisuissa :D?
HMV:n valikoimat on aika laajat, sieltä löytyy esim. nuottikirjojakin. Mutta se on vähän jäykkä ja hankala etenkin Play:ihin verrattuna.
Mun Euroviisu-vedonlyönti ei ainakaan osunut oikeaan. Itse pidin eniten Portugalista, se oli jopa oikeasti aika hyvä biisi. Onhan noi aina musiikillisesti aika kauheita, ehkä parasta on just vaan se kreisi show. Mitä mieltä itse olit?
Pidin Norjasta jo siitä asti kun kuuntelin sen youtubesta, ennen semifinaaleja. Joten mikään ennakkosuosikin asema ei vaikuttanut. Eli voittaja oli siis oikea. Musiikkikaupoista: Pitää nyt katsoa mitä tekee. Tällä hetkellä toi Itunes vaikuttaa parhaalta, vaikka niitä levyjä ei fyysisesti saakkaan. En siis kuuntele levyjäni CD-soittimesta vaan tietokoneelta, joten ei se oikeastaan haittaakaan. Itunes on myös halvin. Pitää nyt päättää.
Lähetä kommentti