Joku saattaisi sanoa, että Placebo on menneen talven lumia, mutta itse asiassa Placebo on malliesimerkki uudenaikaisesta yhtyeestä. Bändi ei ole saanut rockmediassa suurta suitsutusta enää moneen vuoteen eikä sen kappaleita nykyisin kuule radiosta, mutta silti sen levyt nousevat yhä listojen kärkisijoille lähes kaikkialla maailmassa ja se esiintyy uskollisille faneilleen suurilla areenoilla. Juuri tällainen valtavirran ulkopuolisen, mutta silti mittakaavaltaan suuren suosion saavuttaminen ja ylläpitäminen on yksi tämän ajan ilmiöistä musiikkibisneksessä: bändit eivät enää tarvitse 24/7-näkyvyyttä MTV:llä tai lehtien kansissa, sillä ahkera kiertäminen ja aktiivinen faneista välittäminen luovat menestykselle kestävämmän ja vakaamman pohjan.Placebon eilinen esiintyminen Helsingin Jäähallissa oli jo yhtyeen toinen Suomen-konsertti tänä vuonna. Yleisöä oli paikalla täyden hallin verran, ja jokainen oli varmasti tyytyväinen esitykseen. Kesällä ilmestyneen, perinteistä Placebo-linjaa jatkaneen Battle For The Sun -albumin uudet kappaleet herättivät yleisössä jopa yllättävän innokkaita reaktioita eivätkä hävinneet käytännössä ollenkaan vanhemmille hiteille. Keikan avannut uusien kappaleiden putki For What It's Worth / Ashtray Heart / Battle For The Sun viritti tunnelman heti alusta alkaen nopeatempoiseksi ja kiihkeäksi. Kenttäkatsomon eturivi näytti hyppivän, laulavan ja heiluttavan käsiä todella innokkaasti. Konsertin vauhdikkuus kantoi käytännössä loppuun saakka; bändin erinomaisista hitaammista kappaleista soitettiin oikeastaan vain Follow The Cops Back Home. Vuoden 2005 Meds-albumilta soitettiin yllättävän monta kappaletta, ja niistä monet olivat ehdottomasti koko setin kohokohtia.
Syystä tai toisesta hieman epämiellyttävänä ihmisenä tunnettu laulusolisti Brian Molko esiintyi tällä kertaa melko vähäeleisesti ja jätti enemmän tilaa kitaristi/basisti Stefan Olsdalille, joka heilui ensin hopeisessa puvussa ja sitten läpinäkyvässä hihattomassa paidassa hyvinkin aktiivisesti. Myös yhtyeen uusi rumpali, amerikkalainen Steve Forrest lähestyi yleisöä tehokkaasti viskaamalla katsomoihin ainakin kolme satsia rumpukapuloita ja pari vesipulloa. Pääkolmikon lisäksi yhtyettä oli täydennetty naispuolisella viulisti/kosketinsoittajalla sekä kahdella bassossa, kitaroissa ja koskettimissa vuorotelleella miehellä, joista toinen näytti hyvin paljon TV-tähti Ted Allenilta (mutta tuskin oli hän). Bändi kuulosti oikein terävältä ja iskevältä, varsinkin Olsdalin soittamat bassokuviot olivat mukavan muhevasti esillä. Myös konsertin visuaalinen puoli oli hyvin vaikuttava: lavan värimaailma oli hyvin harkittu ja katon toimiminen videoscreeninä oli omaperäinen ratkaisu. Suurin piirtein puolessa välissä settiä Molkon laulusuoritus hieman herpaantui ja muutaman kappaleen ajan tuntui, kuin hän olisi laulanut hieman väärästä sävellajista. Encoreihin mennessä Molko oli kuitenkin taas koonnut itsensä ja etenkin vihoviimeinen kappale Taste In Men oli kenties yksi parhaita esityksiä, joita olen koskaan nähnyt.
Sunnuntain konsertti todisti, että Placebo on yhä äärimmäisen relevantti rock-yhtye, vaikka se ei enää suurimman julkisuuden valokeilassa paistattelekaan. Bändin esiintymisestä huokui soittamisen riemu ja energinen asenne. Lisäksi se on vuodesta 1996 julkaissut hurjan määrän yksinkertaisesti erittäin hyviä kappaleita: eilen kuultujen huippubiisien lisäksi muutama hitti jätettiin jopa soittamatta. Menen ehdottomasti katsomaan Placeboa seuraavallakin Helsingin-vierailulla - ja tämän päätöksen jakaa kanssani aivan varmasti muutama tuhat muukin eilisen konsertin todistanut.
kuva Flickr-käyttäjältä Sami Niemelä - kiitos!
Tekstit
4 kommenttia:
Itsellenin jäi vähän kylmä fiilis keikasta.. Tuosta olen ehkä vähän eri mieltä, että Placebo olisi nykyään muka jotenkin vähemmän mediassa. Päinvastoin. Kun aloin kuuntelemaan Placeboa heidän ekan sinkkunsa aikoihin, oli bändi hyvinkin alternativea ja ns. "undergroundia". Sitä rataa jatkui melkeinpä neljän ekan levyn ajan. Muista olleeni hyvinkin yllättynyt, kun Medsin ilmestyttyä kuulin Placeboa radiostakin. Nykyään se soi lähes joka päivä MTV:llä, eikä ole ollenkaan harvinaista, jos heidän kappaleensa soi mainstream-radiokanavillakin.
--Sitä rataa jatkui melkeinpä neljän ekan levyn ajan.
1998/9 kyllä jo tokan levyn singlet soi aika vahvasti radioissa.
No, nykyisin ainakaan niillä kanavilla, mitä itse kuuntelen / joudun kuuntelemaan, ei soiteta Placeboa. En ainakaan ole vähään aikaan törmännyt.
NME:ssä ei ollut tänä kesänä edes mitään haastattelua, kun uusi levy tulee. Yleensä ne kuitenkin tekee tollaisista "isoista" bändeistä aina melko pitkätkin jutut.
Me seurataan ehkä vähän eri medioita, siitä tää katsantojen eriäväisyys.
Aaa, juu, medioita on toki useamman sorttisia..Omassa viestissäni tarkoitin juuri nimenomaan mainstream-mediaa, eli kaupallisia radiokanavia, tv-kanavia ja ns. "Suosikki"-lehdistöä :) Placebosta on kasvanut isompi ja tunnistetumpi yhtye valtavirtamusiikki-skenessä.
Huoh.
Okei, mä tarkoitin varmastikin enemmän nimenomaan kansainvälistä (esim. englantilaista) mainstream-mediaa, jossa Placeboa ei vaan yksinkertaisesti nykyisin näy. Suomessa tilanne saattaa olla toinen. En viitsi ottaa riskiä ja tarkistaa esim. kuuntelemalla Radio Rockia.
Lähetä kommentti