Vaikka kirjoitus olikin todennäköisesti (toivottavasti?) tarkoitettu enimmäkseen vitsiksi, on se silti valitettava osoitus siitä, että suuri yleisö ei tiedä valtiotieteilijöistä oikein mitään. Jos insinööri Mannisella olisi hallussaan esimerkiksi sellainen valtiotieteilijän peruskyky kuin tehokas tiedonhaku, hän olisi varmasti viiden minuutin etsinnän perusteella oppinut, että "valtiotieteilijä" itsessään ei ole mikään yksi ammatti, vaan Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa koulutetut ihmiset voivat sijoittua työelämässä esimerkiksi ekonomistiksi, virkamieheksi, diplomaatiksi, tutkijaksi, opettajaksi - tai jopa toimittajaksi. Kenties Miettisen arkielämä Keravalla pyörii vallan mainiosti ilman valtiotieteilijöiden panosta, mutta jos haluamme elämältä pelkän hengissä selviämisen lisäksi myös hieman ylevämpiä asioita, kuten esimerkiksi kriittistä tutkimusta ympäröivästä maailmasta tai yhteiskunnan kehittämistä valtioiden ja kansalaisjärjestöjen toimien kautta, tarvitsemme varmasti myös valtiotieteilijöiden osaamista.
Valtiotieteilijän taitoihin kuuluu myös mediakriittisyys. Mielestäni Helsingin Sanomatkin voisi soveltaa tätä taitoa, eikä uhrata mielipidepalstallaan tilaa Mannisen kaltaisille ilmeisille riidanhaastajille.
Tekstit
6 kommenttia:
Hohoo, tolla perusteella maailmasta kyllä löytyy hyvinkin paljon "turhia ammatteja", ihmisiä, jotka toimivat taka-alalla mutta yhtä lailla rattaan osina. Kyllä valtiotieteilijää turhemmaksi voisi luokitella esim. konsultin ;) Ja siitä huolimatta heillekin tuntuu olevan kysyntää, ja ilmeisesti myös tarvetta.
Olen kyllä arkkitehtina törmännyt vähän samaan, ei ihmiset tunnu tietävän mitä se työ oikeasti on - ei todellakaan pelkkää parin viivan piirtämistä joka hoituu parissa minuutissa. Pohtimista, tuskailemista budjetin ja mahdollisesti hankalan tilaajan tai urakoitsijan kanssa, projektin hallitsemista ja joskus harvoin jopa sitä kuuluisaa luomista.
OK, mutta tässä just on tää sekaannus: valtiotieteilijä voi aivan hyvin olla konsultti. Valtiotieteilijä on akateeminen termi, ei ammatti. Mutta joo.
Ja tosiaan: jos meillä olisi pelkkiä putkimiehiä ja kaupan kassoja, niin varmasti just rattaat pyörisi vuosisadasta toiseen, mutta mitään uutta ei ikinä syntyisi eikä kehitystä tapahtuisi. Ei antiikin Roomasta muisteta niiden kauppiaita tai maanviljelijöitä, vaan kirjailijat, poliitikot, yms. Ja arkkitehdit!
Kerro vähän arkkitehdin arjesta? Mua kiinnostaa kovasti. Miten tää juttu menee: jos on iso rakennusfirma, esim. YIT, joka rakennuttaa asuinkerrostaloja, niin kuinka paljon vapauksia se jättää arkkitehdeille talojen ulkonäön suhteen? Tai varmasti siihen vaikuttaa muutkin asiat, kunta ja kaavat ja niin edespäin? Mutta siis, miksi kaikkien talojen pitää näyttää niin samanlaisilta ja tylsiltä aina? Raha ratkaisee?
En siis kysy tätä mitenkään sua syyttäen tietenkään, vaan ihan kiinnostuneena kansalaisena vain. :-)
Ok, thanks selvityksestä :) Mä en tiedä konsulteista mitään muuta kuin että yksi kaveri on sellainen. Sekin kaupallisen alan.
Ja ihan tosi, putkimiehille on varmasti käyttöä enemmän kuin on tekijöitä, mutta ne vaan korjaa putkia - ei todennäköisesti kehitä uusia viemärijärjestelmiä.
Arkkitehdin arki on paitsi normaalia tila-, alue- ja detaljisuunnittelua, myös paljon suunnitelmien yhteensovittamista (lvi-inssiltä tulee piirustukset ilmanvaihdosta ja pitää miettiä, miten kanavat saadaan siististi alakattoihin piiloon), kokoustamista, sosiaalista kanssakäymistä ja yleistä asioiden koordinoimista, esim. rakennustapaselostuksen kirjoittamista (jossa määritellään työn laatu, tavoitteet ja toteutus). Pitäisi olla hyvä esittämään asiansa ja saamaan ajatuksensa sanoiksi.
Asemakaava on tosiaan ensimmäinen etappi, jossa voidaan määritellä miltä rakennukset näyttää - joillakin alueilla sallitaan vaikka vaan harjakattoisia puutaloja. Tilaaja ja rakennuttaja on sitten seuraavat kompastuskivet, ja toki viranomaisillakin (rakennusvalvonta) saattaa olla soppansa pelissä. Pitää siis muistaa noudattaa myös lakeja. Rakentamismääräykset ja -ohjeet on Suomessa todella tiukat, joten ne jo yksistään määrää yllättävän paljon rakennusten ulkonäköä (esim. ikkunoita). Toinen homma on sitten nimenomaan iso paha raha :) Monesti hienot ideat lytätään säästöjen toivossa ja materiaalit vaihdetaan halvempiin. Eli käytännössä isojen rakennuttajien alaisina arkkitehdeillä ei välttämättä ole ihan hirveästi sanavaltaa... Toki erilaisten suunnittelukilpailujen kautta voidaan saada innovatiivisia ratkaisuja, jotka ehkä toteutuvat semihyvin alkuperäisten suunnitelmien kaltaisina. Mutta kyllä niitäkin yleensä karsitaan rajusti.
Kolmas iso asia on aika. Kaikki halutaan heti, eikä aikaa kunnolliselle suunnittelulle välttämättä aina jää. Kiire ei tunnetusti kauheasti edistä luovuutta.. Ja sitten, jotkut arkkitehdit vaan tekee tylsiä rakennuksia :) Suunnittelijoiden ja "maallikoiden" maut ei tunnetusti muutenkaan mene ihan yksiin, eh. Vaikka siis mun mielestä niitä rakennuksiahan ei tietenkään suunnitella toisten arkkitehtien ihailtaviksi, vaan normaalien ihmisten käytettäväksi. Mutta ehkä oma silmä vaan näkee asiat eri tavalla.
Sori jos tuli vähän sekavaa sepustusta!
Blogger sekoili ja julkaisi ylipitkän kommenttini vaikka heittikin erroria, laitoin saman uudestaan mutta koska asia selvisi vasta jälkeenpäin, poistin sitten sen tuplakommentin :) Jottet ihmettele, en minä omia tekstejäni ihan niin paljoa jaksa sensuroida että poistelisin jo kirjoitettuja kommentteja.
Hei, näistä oli mielenkiintoista kuulla. Kiitos!
Lähetä kommentti