Unessa olin New Yorkissa. Jostain syystä NYC:n universio oli kuitenkin rakennettu kokonaan kirkkaanvärisistä Lego-palikoista. Minulla oli koko ajan kova kiire: yritin vakoilijamaisesti varjostaen seurata metron lipuntarkastajia. Heitä tarkkaillessani minulle selvisi mm., että metroasiemien porttien kohdalla on katossa punainen (Legoista valmistettu, tietenkin) nappi, jota painamalla tarkastajat pääsevät laiturialueelle puomien ohi lippua näyttämättä. Kummallista, että kukaan muu ei ollut huomannut tuota nappulaa aiemmin!
Jossain vaiheessa uneen liittyivät mukaan myös Bart ja Lisa Simpson. He yrittivät kai etsiä Homeria ja Margea ja pitivät mahdollisena, että nämä olisivat alkaneet New Yorkin metron lipuntarkastajiksi. Siksi Bart ja Lisa tulivat kysymään apua minulta, pilettivahtien erityisasiantuntijalta. Sain kuitenkin ilmeisesti toisenlaisen vihjeen Simpsonien mahdollisesta olinpaikasta, sillä pian olimme Bartin ja Lisan kanssa Lego-merirosvolaivan ruumassa, ihka aidon Lego-merirosvokapteenin kanssa. Arvokkaan oloinen Lego-piraatti pyöritteli Lego-arkusta lattialle tursuavia Lego-kolikoita Lego-puujalallaan ja pohti tehtäväämme filosofisesti:
"Hyvät ystävät!", kapteeni virkkoi. "Kuten Aristoteles itse on sanonut: 'Kun näet yksisilmäisen miehen seilaavan laventelimerellä suklaaveneessä, käännä aluksesi siihen suuntaan...'"
Tässä vaiheessa merirosvo piti draamataukoa ja vilkaisin nopeasti ulos kaljaasimme pyöreästä tirkistysakkunasta. Näin kuin näinkin tumman violetin värisellä, Lego-matoista koostuvalla aaltoilevalla merellä kelluvan suklaanruskean Lego-soutuveneen, jossa makasi voipuneen näköisenä yksisilmäinen, keltanaamainen Lego-ukkeli. Kapteenin tarina ei kuitenkaan ollut vielä lopussa:
"'... ja takaisin'", hän lisäsi. Silloin laiva kääntyi hitaasti huojuen ympäri ja näin kirkkaassa syksyisessä auringonvalossa kylpevän Lego-Manhattanin kauniin, mutta etäisen muovisen siluetin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti