Ennennäkemättömiä Oasis-kuvia

Kaikki Oasiksen legendaarisimmat levynkannet suunnitellut Microdot-designtoimisto kauppaa arkistoistaan löytyviä harvinaisuuksia webbikatalogissa. Ennennäkemättömien kuvasarjojen ja esineiden joukossa on mm. tämä The Masterplan -kokoelmalevyn takakansiehdotus, jossa Oasis-kokoonpano esiintyy lapsuutensa koulukuvissa. Lisäksi kuvastossa on kaupan mm. aito röntgenkuva Liam Gallagherin kädestä, joka murtui tappelussa Noelin kanssa Morning Glory -nauhoitussessioiden tuoksinassa. Oasis-reliikkien ohella Microdot kauppaa myös The Verve -tavaraa. Vaikka kuvien ja esineiden hinnat ovatkin järkyttävissä korkeuksissa, kannattaa jokaisen fanin silti kurkistaa katalogiin ja ihmetellä vaihtoehtoista Oasis-todellisuutta! Microdot-kirjasen voi ladata pdf-muodossa täältä.

Tweet

Kaamos

Synkkä kaamosaika koittaa jälleen pian. Varsinkin viikon kuluttua tapahtuvan talviaikaan siirtymisen jälkeen päivät tuntuvat aina pimeiltä ja pitkiltä.

Viime vuosina olen lievittänyt syyssynkistelyä tehokkaan kirkasvalolampun avulla, mutta pari viikkoa sitten, kun olin ottamassa valaisinta esille taas täksi vuodeksi, huomasin, ettei lamppu enää syttynyt. Paikallisen sähköliikkeen mukaan vika on jossain 50 euroa maksavassa osasessa ja korjaustyöstä tulisi vielä parikymppiä lisää pulitettavaa. Alun perinkin n. 70 euroa uutena kustantanutta lamppua ei siis ehkä kannata korjata (paitsi ehkä ekologisista syistä - ei taloudellisista).

Uutena kirkasvaloratkaisuna houkuttaisi kovasti päästä kokeilemaan oululaisia Valkee-kirkasvalo"kuulokkeita", joissa valo syöstään siis suoraan korvakäytävien kautta aivojen valovasteellisiin osiin. Korvanappilamppujen etu perinteiseen kirkasvalomötikkään olisi varsinkin se, että näiden tuijottelulle ei tarvitsisi varata erikseen aikaa aamuisin, vaan valohoitoa voisi ottaa vaikkapa bussimatkan aikana.

Ainoa ongelma - niin tylsää kuin se onkin - on hinta. 185 euroa ei tietysti ole paha summa, jos se poistaa kaamosmasennuksen täysin - mutta sellaiseen ei tietysti mikään taikalamppu pysty. Kun odotettavissa olisi parhaimmillaankin vain lievennystä (joka sekin on tietysti erittäin tarpeellista), ei valonappeihin uskalla sijoittaa ehkä aivan näin paljon.

Jos joku tietää näistä erikoisdiilejä tai saa vaikkapa henkilökunta-alennusta Yliopiston Apteekista, arvostaisin vinkkiä kovasti.

Muutenkin olisi hauska kuulla, jos joku on esim. jo ehtinyt kokeilla näitä?

Edit 25.10. Löysin demokäytössä olleen Valkee-laitteen Huuto.netistä hintaan €127. Huomisaamusta alkaen alan kokeilla, miten se toimii. Myyjä ainakin kehui kovasti - oli myymässä tätä pois vain sen takia, että omistaa useampia työnsä puolesta.

Tweet

Blogiunia, koulua, opiskelua ja siiderikeskustelua

Viime viikkoina blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle; on taas ollut niin paljon muita kiireitä. Yöllä unessa olin tekemässä blogia Dala Dolille. Kun sain sen valmiiksi, huomasin sen olevan kyllä erittäin hieno blogi - mutta sen aiheeksi oli vaihtunut Anna Abreu. Syytin sekaannuksesta ala-astekaverini vanhempia, jotka riitelivät keittiössä ja häiritsivät keskittymistäni, kun yritin kirjoittaa.

Unetkin ovat olleet harvinaisia, sillä kiire vaatii pysymään enimmäkseen hereillä. Päivisin olen puurtanut kouluissa opettamassa kertotauluja tai juureslajikkeita, ja iltaisin olen puurtanut kirjastoilla tutkimassa graduaineistoja. Aineisto on toivottavasti käyty tämän viikon loppuun mennessä läpi. Ensi viikolla otan siihen hieman etäisyyttä ja teen sen sijaan erään kurssin vaatiman esseen - ehkä viimeiseni Helsingin yliopistossa? Sitten olisi aika alkaa toden teolla kirjoittaa itse gradua. Käsittelyluku pitäisi olla valmis joulukuun alkuun mennessä seminaaria varten ja jos oikein hyvin käy, voisi vaikka koko homma olla silloin jo melko pitkällä. Toivotaan, toivotaan. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että se voisi jopa olla mahdollista. Tosin aina toisinaan nämä tuntemukset eivät välttämättä perustu realiteetteihin.

Maanantaina osallistuin kuluttajatutkimukseen siideristä. Ryhmäkeskustelun järjesti sama firma, jonka toteuttamassa musiikkimakukartoituksessa olin mukana viime helmikuussa. Tällaiset ovat opiskelijalle käteviä juttuja, sillä osallistumisesta saa lahjakorttipalkkion lisäksi myös maksutonta ruokaa ja juomaa. Siiderikeskustelussa ei kuitenkaan juotu siideriä, vaan vain analysoitiin eri siidermerkkien laatuja ja mielikuvia. Itse olen juonut siideriä viimeksi yli 6 vuotta sitten, joten oma asiantuntemukseni aiheesta ei ole vahva, mutta pääsin mukaan venyttämällä totuutta hieman ja vakuuttamalla, että ostan siideriä ainakin kerran viikossa.

Muut osallistujat olivat n. 35-vuotiaita naisia, jotka todella tunsivat siiderinsä ja esittivät niistä painavia mielipiteitä. Itse keskityin lähinnä ilmaisten patonkien mussuttamiseen ja outojen kommenttien heittämiseen. Eräs keskustelun osa-aihe oli pohtia, millaisia eri siiderit olisivat, jos ne olisivatkin ihmisiä ja jos ne osallistuisivat yhdessä jonkinlaisiin juhliin. Kerroin mm., että mielestäni Crowmoor olisi tamperelainen brittipop-fani, joka puhuisi alkuillasta pelkästään englantia kunnes paljastuisi, että hän onkin Tampereelta. Fizz ja Upcider tulisivat juhliin yhdessä, sillä Fizz on Upciderin isosisko ja on opettanut tämän meikkaamaan.

Eräässä tehtävässä piti puolestaan leikata aikakauslehdestä irti kuva, joka kuvastaa Golden Capia. Leikkasin lentoyhtiön asiakaslehdestä Alex Stubbin. Mitäköhän siiderfirmojen edustajat tutkimushuoneen kaksisuuntaisen peililasin takana saivat tästä irti?

Tweet

"Hississä hän jutteli aina muutaman sanan"

Aina välillä tulee mieleen, että mitäköhän naapurit tai muut hyvänpäiväntutut sanoisivat minusta viranomaiskuulusteluissa, jos vaikkapa katoaisin tai osoittautuisin sarjamurhaajaksi. "Ei hänessä ollut mitään epäilyttävää. Hän tervehti aina roskakatoksella ja vaihtoi jokusen kommentin säästä."

Tweet

Banksy / Simpsonit

Mitä mieltä Banksyn Simpsonit-alkukuvista oikein pitäisi olla? Banksyn katutaide on usein melko oivaltavaa ja Simpsoneiden tunnaripätkässäkin hänen pisteliäs huumorinsa tulee enemmän kuin hyvin esille. Mutta onko yhteistyö Simpsoneiden kanssa osuvasti käytetty tilaisuus kritisoida instituutiota vai sittenkin viimeinen myönnytys mainstreamin hohdokkuuden edessä?

Itse kallistun ehkä jälkimmäiselle kannalle. Tämä olisi ollut Banksyltä rohkeampi statement, jos hän olisi tehnyt sen aitoon sissityyliin kuten esimerkiksi muutaman vuoden takaisen Paris Hilton -hyökkäyksensä. Nyt lopputulos on enemmänkin sellainen, että Simpsonit saivat Banksyltä hauskat alkukuvat ja annoksen katu-uskottavuutta - mutta mitä sai Banksy (paitsi luultavasti paksun tukon dollareita)?

Tweet

Masabi - "sushia suomeksi"

Hieman hätäisesti pikanälkäisenä tehdyn päätöksen jälkeen ajauduin tänään testaamaan Forumin katukerroksessa kesän aikana aloittanutta sushipaikka Masabia. Masabi lupaa tarjota "sushia suomeksi", eli ilmeisesti ideana on hieman tinkiä autenttisuudesta, mutta korvata se jonkinlaisella "rehellisellä" ronskiudella.

Lounasajan loppupuolella Masabin piskuisessa keittiössä pauhasi retro-fiftarirock ja kaksi lohjalaisen näköistä miestä väänsi sushiannoksia valmiisiin muovipakkauksiin. Ensimmäinen huono merkki oli se, että vaikka asiakkaita ei minikokoisessa ravintolassa ollut lisäkseni kuin yksi, kylmätiskissä oli korkea kasa jo valmiiksi tehtyjä sushipaketteja. Jos päivän ruuhkahuipun menekkiennuste oli asetettu lievästi yläkanttiin, kannattaako kala-annoksia vääntää enää lisää muovin alle hikoilemaan?

Kymmenellä eurolla sai Tyrsky-nimisen annoksen (tässä siis Masabin lupaus sushista "suomeksi"), jossa oli kahdeksan maki-rullaa ja kaksi nigiri-palasta. Pelkän hinnan perusteella valikoima oli hyvin kilpailukykyinen: rullista kaksi oli Kalifornia-rullia, jotka ovat yleensä jo yksinään melko tyyriitä. Aterian täydentävä vihreä tee kustansi pari euroa lisää - ja tarjoiltiin pussimuodossa.

Osassa susheja Masabin hieman-sinne-päin -ronskius toimi yllättävän hyvin. Esimerkiksi kurkkurullassa kurkku oli napsaistu poikkeuksellisen isoksi ja rapeaksi palaseksi riisin ja levän sisään ja suutuntuma oli hyvä. Kalifornia-rullat olivat puolestaan hienoisia pettymyksiä: riisiä ei ollut saatu valmistettua tarpeeksi kiinteäksi, vaan koko rulla mureni heti puikkojen koskettaessa sitä. Rullat olivat aivan mukavan kokoisia, matalia ja leveitä. Itse pidän ehkä enemmän kapeammasta ja korkeammasta mallista, mutta tämä on luultavasti vain mielipidekysymys.

Sushien ja makien varsinaisesta mausta on vaikea sanoa yhtään mitään: Masabin käyttämä soijakastike kun oli niin suolaista ja itsessään vahvan makuista, että se peitti alleen kaikki raa'an kalan hienostuneet aromit. Sushin kanssa tulisi tarjota melko vähäsuolaista kastiketta - muutoinhan on aivan sama, minkä tasoista kalaa ja riisiä suuhunsa pistelee, jos kaikki vain maistuu suolaiselta liemeltä. Omana itsenään Masabin soija oli kyllä aromikasta ja maukasta, mutta sushin kanssa se ei todellakaan ollut hyvä pari.

Masabi toimii, jos pakottava äkkinälkä iskee kaupungin keskustassa etkä jaksa käyttää aikaa vaihtoehtojen miettimiseen ja hakemiseen. Puistopiknikillä Masabin valmiit sushipakkaukset maistuisivat varmasti oikein mainioilta ja nimenomaan retkikäyttöön ne ovatkin kätevästi ja toimivasti pakattuja; esimerkiksi wasabi puristetaan esille pussukasta. Ravintolan sisällä tuntuu hölmöltä tilata lajitelma ja saada se heti mukaan tiskiltä muoviin pakattuna. En haluaisi käyttää sushin suhteen jaottelua "oikea / väärä", mutta joka tapauksessa: oikeassa sushissa tärkeintä on kuitenkin tuoreus - ja tuoreus ei koskaan toteudu, jos muovipaketti on läsnä. Masabi ei siis ole huono, mutta perusasioita muuttamalla se voisi olla valtavan paljon parempi.

Helsingin arkisushipaikoista (vrt. fiinimpi illastaminen) edelleen täysin omassa luokassaan on Kampissa, osoitteessa Lapinrinne 2 sijaitseva, valitettavan harhaanjohtavasti nimetty Shanghai Kitchen (onneksi ravintola on sentään hoksannut omia paaaaaljon suorasukaisemman nettiosoitteen). Shanghai Kitchenissä sushia ei myydä etukäteen valmistettuna, vaan lounasaikaankin lajitelmat tehdään tilauksesta. Palvelu on aasialaistyyliin hieman vaivaannuttavankin kohteliasta, annokset sisältävät suhteellisen paljon lohi-nigirejä (jotka siis ovat yleensä minkä tahansa sushilajitelman parhaita paloja) ja ravintola tarjoaa myös mainiota miso-keittoa ja aidoista teenlehdistä haudutettua vihreää teetä.

Jos Shanghai Kitchen sijaitsisi hieman keskeisemmässä osoitteessa, siitä tulisi varmasti suuren yleisön suosikki ja kaiken maailman Masabit ja muut puolivillaiset yritelmät joutuisivat noloon valoon. Kotiosoitteessaan Shanghai Kitchenillä kuitenkin riittää varmasti tarpeeksi vakioasiakkaita, joten se voi huoletta jatkaa omalla, teeskentelemättömällä linjallaan. Osa Shanghain charmia on esimerkiksi siinä, että omistaja voi sulkea ravintolan ennen aikojaan, jos esimerkiksi "riisi loppuu kesken". Sellainen ei silti edes harmita, vaan pikemminkin ilahduttaa.

Tweet

Fazer-klassikot

Kansallinen karkkiylpeytemme Fazer on viime vuosina vaikuttanut keskittyvän enimmäkseen menestysbrändiensä kuten Tutti Frutin, Ässä Mixin, Tyrkisk Peberin tai Dumlen monistamiseen eri muotoihin: suklaalevyiksi, jäätelöiksi, pastilleiksi, tikkareiksi, leivontarouheiksi, jne. Kaupan karkkihyllyllä nämä sinänsä ihan kelvot mainstream-makeiset valtaavat suurimman alan, joten monesti on helppo unohtaa, miten monta loistavaa, perinteikästä klassikkokaramellia Fazer valmistaakaan.

Olen tänä syksynä löytänyt uudelleen Pectus-pastillit. Nämä asiallisen retro-tyylikkääseen rasiaan pakatut vaaleanpunaiset pyörylät ovat loistava sekoitus suuta huuhtovaa terhakkaa raikkautta ja kieltä hellivää lempeää makeutta. Pectus on alun perin kurkkupastilli, joten sitä tulisi luultavasti käyttää "lääkkeenä", mutta se on kaikilta ominaisuuksiltaan niin mainio, että yhden askin voi huitaista suuhunsa viidessä minuutissa. Kovimpina päivinä tänä syksynä olen niellyt nelisen askia Pectuksia.

Fazerin legendavalikoimassa on muitakin aliarvostettuja suuruuksia. Vuonna 1935 debyyttinsä tehneessä, edelleen myynnissä olevassa Fazerin parhain -tätituliaispussissa on roppakaupalla hienoja klassikoita, kuten Kiss-Kiss, Iceland ("Jääkarhu") ja Lakta. Jopa pitkään vierastamani Pihlajat eli "Kettukarkit" ovat itse asiassa hyvin maistuvia kohtuullisissa määrissä nautittuina. Olisi hienoa, jos Fazerin parhain -pussi ja Kettukarkit saisivat osakseen uuden arvonnousun ja niiden imago pelkkinä mummokarkkeina saataisiin purettua! Lupaan osallistua talkoisiin karkki kerrallaan.

Muuta: Gorillaz julkaisee yllättäen ensi kuussa täysin uuden singlen. Biisin nimi on Doncamatic (All Played Out) ja sitä ei siis löydy keväiseltä Plastic Beach -albumilta. Melko klubihenkiseltä ja jännällä tavalla epägorillazmaisen gorillazmaiselta kuulostavan kappaleen voi kuunnella YouTubessa.

Tweet