Viime viikko on ollut ehdottomasti paras Lontoossa tähän mennessä ja ehkä jopa yksi kaikkien aikojen parhaista. Olen ehtinyt nähdä ja tehdä niin paljon niin mukavien ihmisten kanssa, että kaikkea ei mahdu kirjoittamaan tähän.
Viime viikon perjantaina näin energisen Beady Eyen, lauantaina kävin Harrodsin megaluksus-jäätelöbaarissa, sunnuntaina nautin auringonpaisteesta Hyde Parkissa, maanantaina oli vuorossa upea ja hauska Elbow, tiistaina väistelin koiria Hampstead Heathilla, torstaina Arnold Schwarzenegger melkein pyöräili päälleni, tulin Fortnum & Masonin iltapäiväteekakkujen tyrmäämäksi ja sain pultsarin esittelemään arpiaan nettikahvilassa, ja eilinen sisälsi superhyvää pizzaa Brixtonissa ja rähinää ruotsalaisen känniääliön kanssa Sohossa. Siis hyvin monipuolista ja vaihtelevaa menoa - erittäin hauskaa.
Tammikuussa ehti tuntua jo siltä, että on aivan sama, olenko Lontoossa vai Helsingissä; kaikki on kuitenkin samanlaista. Oikeastaan vasta nyt olen ehtinyt ja päässyt tekemään ja kokemaan asioita, joita voi tehdä ja kokea vain Lontoossa. Se tuntuu hyvältä - ja osa hyvästä tunteesta johtuu myös siitä, että nyt alkaa olla mukavan varma olo siitä, että kuusi kuukautta Lontoossa tulee todennäköisesti olemaan tarpeeksi. Täällä on vielä kaksi kokonaista kuukautta jäljellä, mutta todennäköisesti niiden jälkeen olen saanut aivan sopivan nautinnollisen annoksen Lontoota, joten voin palata hyvillä mielin Suomen kesään. Aiemmin talvella siis tuntui siltä, että en haluaisi palata, koska en ollut saanut Lontoosta siihen mennessä melkein mitään irti. Nyt olen jo saanut paljon ja tulen varmasti saamaan vielä lisää. Voin siis olla tyytyväinen.
Tekstit
4 kommenttia:
Oohohoo, Beady Eyetä käyty kattomassa! Oliko peräti kyseessä Japanin-hyväntekeväisyyskonsertti? Kaiken kaikkiaan kuulostaa kivan rennolta oleskelulta tuo sun Lontoon-matka, toivottavasti jatkuu yhtä mukavana loppuun asti. :)
Tsekkaappa muuten Liamin & Andyn suosikkilevyt, saatat löytää uusia tuttavuuksia:
http://thequietus.com/articles/06013-beady-eye-on-their-13-favourite-records?page=2
Itsellä iski ihan täysiä The Left Blanke, älyttömän kaunista musiikkia. Tsekkaa bändin biisit "Pretty Ballerina", "Walk Away Renée", oikeastaan mikä vaan.
-J
Ah, itse asiassa Beady Eye tuli nähtyä reilussa viikossa 2 kertaa: ensin Albert Hallissa ja sitten Brixtonissa Japani-keikalla.
On nyt ollut niin hektistä, että olen kirjoittamisen kanssa hieman jäljessä - ja koska periaatteessa vastustan jälkikäteistä kirjoittamista (josta tämä postaus on valitettavasti esimerkki), en ole ihan varma, aionko laittaa mitään tarkempaa kertomusta Japani-konsertista.
Mutta mutta mutta: tweettasin livenä ko. illan ajan, ja näitä viestejä pääsee lukemaan tuosta linkistä.
Paul Weller oli aivan loistava: tiesin, että se on kova äijä, mutta se ylitti kaikki odotukset. Uskomatonta.
Primal Scream puolestaan oli pettymys. Noloa poseerausta. Parempi kuunnella bändiä vain kotioloissa. Tosin B. Gillespie näytti tuopinheittäjälle huomattavan coolisti keskisormea, se oli ehkä setin kohokohta.
Toi Beady Eyen suosikkilista oli aika yllättävä. Kai nyt rehellisesti noilla jätkillä pitäisi olla joku Beatles-levy siellä? ;-) Oli myös yllättävää, että Andy ei ollut diggaillut La'sia ennen Oasikseen liittymistä.
Viime viikolle päivätyn NME:n Beady Eye -haastattelu puolestaan oli erittäin hyvä. Pidän haastatteluista, joissa ei pelkästään puhuta uudesta levystä tms., vaan mennään vähän syvemmälle ihan muissa jutuissa. Ja totta kai Liam oli omalla perustasollaan: "D'you want a tan or not, you dick?" :-D
Left Banke kuulostaa ihan söpöltä. Belle & Sebastian on varmasti kuunnellut näitä tarkasti. Vaikea kuvitella Liamia fiilistelemässä tätä, mutta mistäs sen tietää...
;-)
Primal Screamista oon kyl eri mieltä. Näin ne viimeks 2002 ja silloin materiaali oli just enemmän XTRMNTR tyylistä. Tää oli enemmän sellanen kunnon party setti.
Joka imho oli just hyvä kontrasti tohon keskelle, muut yhtyeet oli.. no tunnelma oli just peruskeikkamainen/singalong(mikä ei siis ole paha asia, en vaan keksi parempaa vertausta). Primal Scream laittoi kaikki(ainakin näköetäisyydelläni) tanssimaan.
Ne vähän kuin sulautuu ulkoiselta tyyliltään aina siihen musatyyliin mikä dominoi settiä(ainakin mitä ite oon nähnyt livenä+videoit). Mut en sanois et toi Brixtonin setti oli mitenkään teeskennellyn nolo tms.
"Are you ready to testify?" ;-)
Jos vaan ei just satu sillä hetkellä olemaan Primal Scream -mielentilassa, niin ei pysty testifyamaan ja näkee lavalla vain vanhoja rumia äijiä ja kliseisen ison soultaustalaulajattaren ja hattupäisen saksofonistin.
Olin sillä hetkellä vielä Wellerin skarpeissa mod-fiiliksissä, joten itse en pystynyt sulavasti siirtymään Screamin maailmaan. Mutta joo. Jos toimii, niin sitten toimii varmasti.
Lähetä kommentti