Levy: Elbow - Build A Rocket Boys! (Fiction, 2011)

Musiikin maailma on harvoin oikeudenmukainen. Kaikenlaiset rebeccablackit voivat saavuttaa suurta huomiota ja kaupallista menestystä heti ensimmäisillä julkaisuillaan, kun taas toiset eivät saa tunnustusta koskaan, vaikka heillä olisi vahvempia perusteita sitä ansaita. Ja sitten on Elbow: manchesterilainen bändi ehti olla koossa melkein 20 vuotta ja tehdä 3 hienoa, haastavaa ja kunnianhimoista levyä ilman merkittävää menestystä ennen kuin vuoden 2008 nelosalbumi The Seldom Seen Kid räjäytti pankin ja toi yhtyeen perus- "Ostan yhden CD:n vuodessa ja kuuntelen sitä tila-autossani matkalla töihin" -kansaan. Hienointa koko hommassa oli ennen kaikkea se, että jopa Elbow'n kovatasoisella mittapuulla arvioituna Seldom Seen Kid oli yhtyeen ehdottomasti paras levy, joten kerrankin korkea laatu ja kova kaupallinen menestys osuivat yhteen.

Näistä lähtökohdista Elbow'n olisi ollut siis kohtalaisen helppoa tehdä Seldom Seen Kid, osa 2, ja toistaa itseään suosiota saavuttaneella reseptillä. Toisaalta olisi ollut mahdollista, että bändi olisi voinut yrittää "kouluttaa" laajentunutta kuulijakuntaansa ja palata tyylillisesti esimerkiksi debyyttilevynsä Asleep In The Backin painostavan tiheisiin soundimaailmoihin mentaliteetilla "Kuunnelkaa nyt, mitä missasitte 2001!" Onneksi karismaattisen Guy Garveyn johtama yhtye on kuitenkin sen verran fiksu, että se ei valinnut edelläolevista helpoista vaihtoehdoista kumpaakaan, vaan teki taas kerran täysin erilaisen levyn.

Selvää on silti se, että soundien osalta Build A Rocket Boys! jatkaa Seldom Seen Kidin selkeän puhtailla ja tyylikkään vähäeleisellä linjalla. Tuotannon osalta bändi on löytänyt itselleen hienon tyylin, jossa kappaleisiin ei yritetä ahtaa liikaa kaikenlaista kikkailukamaa, vaan annetaan sävellysten ja tunnelmien hengittää. Tunnelmat ovat Build A Rocketilla kuitenkin hyvin erilaiset kuin Seldom Seen Kidillä: siinä missä edeltäjän syvimmän sydämen muodostivat yöllisen tummat ja hämyisät kappaleet kuten The Fix tai An Audience With The Pope, uuden levyn kappaleista huokuu ennemminkin valoisten aamupäivien tunnelma. Videobiisi Lippy Kids perustuu kuulaan kirkkaalle pianoriffille ja sydäntäsärkevän oivaltavalle sanoitukselle, Jesus Is A Rochdale Girl on hieman amerikkalaisvaikutteinen, rullaavan folk-tyylinen kappale, With Lovessa kuullaan Garveyn lähes särkyvää falsettia ja komeaa taustakuoroa, ja levyn loppupuolella The River on minimalistisen kaunis balladi.

Parasta levyssä on juuri se, että vaikka kappaleet olisi helppoa sovittaa massiivisiksi yhteislauluanthemeiksi, tätä helppoa ratkaisua on vältetty ja kaikenlainen paisuttelu on minimissä. Ainoa varsinainen myönnytys radiosoittolistoille ja festariyleisöille on ehkä hieman liian suoraviivaisen simppeli Open Arms, jonka Garvey kuitenkin tulkitsee niin vilpittömästi, ettei sävellyksen sokerisuus nouse vaivaannuttavalle tasolle. Suosikkikappaleeni levyltä on silti ehdottomasti avausbiisi The Birds, jossa on lieviä häivähdyksiä Elbow'n varhaisemmasta, voisiko sanoa groovaavammasta tyylistä, ja jonka väliosa (n. 4:00-5:10) nostattaa jostain syystä hymyn huulille, joka kerta kun sen kuulee.

Build A Rocket Boys! ei missään nimessä ole samanlainen mestariteos ja autiosaarelle mukaan otettava levy kuin The Seldom Seen Kid, mutta se on silti Elbow'n levy, mikä tarkoittaa sitä, että se on erinomaisen fiksusti toteutettua, tunteikasta ja kaunista musiikkia, joka ei kuitenkaan sorru paatoksen puolelle, niin kuin kovin monet muut hieman samoilla suunnilla pyörivät yhtyeet tuppaavat tekemään. Viiden albumin matkalla Elbow ei ole vielä tehnyt yhtään hutia, mikä on melkoinen saavutus.

Tweet