Tämä tarina olisi voinut päättyä huonosti. Oasis ilman Noel Gallagherin sävellyksiä on yhtä turha kuin bensa-asema ilman polttoainetta: jotkut tietysti voivat sanoa käyvänsä ABC:llä ruoan ja tunnelman takia, mutta todellisuudessa he vain pettävät itseään. Onneksi Beady Eye ei edes yritä olla Oasis, vaan Liam kumppaneineen tekee selvän eron vanhaan yhtyeeseensä. Altavastaajan asema yllättäen sopii Liamille, joka selvästi nauttii haasteesta ja tekee parhaansa näyttääkseen maailmalle pärjäävänsä ilman isoveljensä sävellyksiä.
Jo rennon hilpeästä kansikuvastaan ja itseironisesta nimestään lähtien Different Gear, Still Speeding on konstailematon ja hyväntuulinen retrorock-levy. Noelittomuus ei ole johtanut väkisin puristamiseen, vaan Beady Eyen soitosta suorastaan kuuluu paineettomuus ja vapautuneisuus. Esimerkiksi Millionaire, For Anyone ja Wigwam kuulostavat suorastaan... aurinkoisilta - sana, jota ei ole ollut tapana yhdistää Liam Gallagheriin! Perinteisen tylyilmeistä Liamia kuullaan oikeastaan ainoastaan levyn avaavassa Four Letter Wordissä. Wind Up Dreamissa Liam jopa huudahtaa rempseästi "Whooo!" Olisiko Liam aina halunnut huutaa "Whooo!", mutta Noel ei vain antanut?
Mitään omaperäistä tai edistyksellistä Different Gearissa ei tietenkään ole - eikä sellaista pitäisi odottaakaan. Beady Eye on valinnut itselleen genren, jossa ei ole tarkoitus luoda jotain uutta ja ennenkuulematonta, vaan vain kehitellä perinteisistä 60-luvun ainesosista mahdollisimman maukkaita uusia sekoituksia. Yllättävintä on ehkä se, että Beatles-vaikutteet ovat tällä kertaa 1967-psykedelia-Beatlesin (Wigwam, The Beat Goes On, Morning Son) lisäksi myös 1964-5 keveästi helisevältä folk-pop-Beatlesiltä (Millionaire, For Anyone). Lisäksi mukana on 1970-luvun mm. glamrockia (Standing On The Edge Of The Noise) ja 1950-luvun piano-rock'n'rollia (Bring The Light, Beatles And Stones). Ehkä eniten Oasikselta kuulostavat kappaleet ovat nimensä mukaisesti rullaava The Roller ja etenkin viuluilla paisutteleva balladi Kill For A Dream.
Rento vanhanaikaisuus on Different Gearin vahvuus, mutta se tuo mukanaan myös levyn heikon puolen: liiallisen pituuden. Tuntuu siltä, että bändi on ollut niin innoissaan omasta musiikistaan ja sen tekeminen on ollut niin hauskaa, että käytännössä kaikki studiossa syntynyt materiaali on tehnyt mieli laittaa levylle. 13 kappaleen kokoisena Different Gear on kestoltaan pitkähkö, joten se olisi kestänyt helposti parin kappaleen pudottamisen. Esimerkiksi Three Ring Circus on täytemateriaalitasoa ja sopisi siksi paremmin jonkin singlen B-puoleksi. Parin kappaleen poistaminen helpottaisi myös sitä ongelmaa, että levyllä on liikaa keskenään hieman liian samanlaisia kappaleita: esimerkiksi Wigwam, The Beat Goes On ja Morning Son ovat kaikki hyviä, mutta ne kaikki sopisivat kategoriaan "levyn päättävä, unenomainen balladi", jota toteuttamaan ei kuitenkaan mahdu kuin yksi kappale kerrallaan.
Different Gear, Still Speeding on lievistä vajavaisuuksistaan huolimatta kuitenkin erinomainen todiste siitä, että Beady Eye'ta tarvitaan, eikä bändi ole pelkkä Oasis-kangastus. Etenkin Liamin rooli tällä levyllä on niin väkevä, että jo pelkästään albumilla kuultavan uuden, rennomman Liamin esilletuonti riittäisi oikeuttamaan levyn olemassaolon. Beady Eyen helpot ja hauskat kappaleet tulevat varmasti toimimaan kesän festivaalikeikoilla juuri sellaisissa sloteissa, joita bändi luultavasti saa soitettavakseen: tällä levyllä ei voi ottaa haltuun illan viimeistä päälavan settiä - siihen tarvittaisiin Don't Look Back In Anger ja Champagne Supernova - mutta myöhäisen iltapäivän auringonpaisteessa Different Gear, Still Speedingin rentous ja keveys tulevat olemaan lyömätön ase.
(Omat suosikit: Four Letter Word, The Roller, Millionaire, For Anyone, Kill For A Dream / Heikommat suoritukset: Bring The Light, Wind Up Dream, Three Ring Circus)
01 maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Noniin, ihan hyvä arvostelu,
aina pitää keksiä jotain huonoakin?? ;D no ehkä se pitää sitten.
Ite näen just pituuden vahvuutena voi joka päivä kuunnella pelkästään Beady Eyetä kun on biisejä mitä kaivella, Three Ring Circus on oiva potku pylly rokkausbiisi ja ainaki se versio minkä nää veti jossain radiosessiois on iha koukuttava veto.
Hyvä levy.
Heheh, joo, voihan sen nähdä noin positiivisestikin. Itse pitäisin "kaivelusta" enemmän, jos sen voisi tehdä yhdeltä 10 biisin pituiselta, todella tiukalta LP:ltä ja sitten muutamalta kohtuullisia B-puolia sisältävältä singleltä.
Levy on kokonaisuutena ihan ok, mutta ei vielä sitä tasoa jolla päästään hyllyyn Oasiksen rinnalle..
Mihin sitten ajattelit sijoittaa Beady Eye'n hyllyssä? Tää on siis ihan oikea kysymys: näitä asioita joutuu aina välillä käytännössä miettimään. Mun mielestä Beady Eye on pakko laittaa Oasiksen viereen, kuten on myös tulevat Noelin levyt.
Hieno arvio, taattua Pete- laatua ;) En voi kyllä sanoo olevani samaa mieltä tosta levystä, mutta näin kahden kuuntelun jälkeen ei ehkä kannata täysin luopua toivosta. Kävelin tänään levykaupassa sen ohi, ja sain osakseni vähän outoja katseita kun steppailin siinä edestakaisin varmaan puoli tuntia :D
Kiitos!
Eli ei uppoa? Mikä mättää? ;-)
Olen aikalailla samaa mieltä levystä. Toimiva ja parhaimmillaan hyväkin levy, joka kärsii liiallisesta pituudesta. Four Letter Word ja Bring The Light alkavat kuulostaa jo oikein hyviltä.
Rentous ja vapautuneisuus kuuluu kyllä hyvin. Tässä on rockin lisäksi sitä rolliakin. Liamin "whoo!" on kyllä hieno Wind Up Dreamissa. Biisin kitarariffi on vaan ihan suoraan yhdestä Sahara Hotnightsin biisistä.
Pöö
Lähetä kommentti