Lontoossa on kesä. Kaupungin sadat puistot ovat täynnä kesäisiä ihmisiä, heinänuha laittaa nenän vuotamaan kuin WikiLeaks-apurin ja t-paidalla tarkenee helposti vaikka keskellä yötä.
Kävin äsken Islingtonissa katsomassa Cornershopia O2 Academyssä. Cornershop on mitä kesäisintä musiikkia: harvoin klubikeikan aikana toivoisi näkevänsä saman bändin päivänvalossa festareilla, mutta Cornershopin tapauksessa ulkoilmakonsertti lämpimässä iltapäivässä voisi olla aivan täydellinen ympäristö. Yhtye oli kasannut lavalle yhteensä kahdeksan soittajaa ja parin vuoden takaisen Judy Sucks A Lemon For Breakfast -levyn muhkeat pseudo-Rolling Stones -soundit toistuivat livenä herkullisesti. Vanhempiakin kappaleita kuultiin Judy-tyylisinä versioina: esimerkiksi Brimful Of Asha oli nyt letkeästi mutta painokkaasti groovaava rock-biisi eikä hento indie-rämpyttely. Ainoastaan laulaja Tjinder Singh jotenkin laimensi kesäisen rentoa tunnelmaa: mies seisoi liikkumatta paikoillaan kitara kaulassaan, vaikka ei useimmissa kappaleissa edes soittanut instrumenttiaan, ja lauloi välillä mikrofonin ohi. Keikasta oli kulunut noin puolet ennen kuin Singhin kasvoilla näkyi hymy Sleep On The Left Sidelle sataneiden aplodien jälkeen. Lopetuskappale 6 A.M. Jullandar Shere venyi upeasti lähes 20-minuuttiseksi psykedeelisesti rullaavaksi kudelmaksi, jossa miehistöön kuuluneet sitarin soittaja, rumpali, perkussionisti, soolokitaristi, basisti ja kosketinsoittaja saivat jokainen tilaisuuden esitellä taitojaan. Bändi ei enää palannut lavalle encorea varten ja vaikka keikasta jäikin hyvä mieli, olisi musiikkia kuullut mielellään hieman lisääkin. (Tosin oma syy: olin kymmenisen minuuttia myöhässä konsertin alusta, joten missasin ehkä yhden kappaleen.)
Lempeässä yöilmassa kotia kohti kävellessäni yritin oikein hengittää sisään Lontoota niin paljon kuin mahdollista. Täällä oloa on jäljellä enää tasan kaksi viikkoa, joten nyt täytyy yrittää säilöä Lontoota varastoon.
Eräs kaverini kysyi minulta tällä viikolla, haluaisinko jäädä Lontooseen pidemmäksi ajaksi. Vastasin, että haluaisin kyllä, mutta se olisi käytännössä hankalaa. Ystäväni sanoi tähän, että jos todella haluaisin jäädä, löytäisin varmasti keinon siihen. Luultavasti hän oli oikeassa. Ehkä en halua tarpeeksi. Tai sitten en ole miettinyt asiaa tarpeeksi. Joka tapauksessa, tässä jää taas se perinteinen jossittelun mahdollisuus, joka on niin monessa muussakin asiassa: "Olisin voinut tehdä sitä / tätä / tuota, jos vain olisin halunnut..."
Tekstit
7 kommenttia:
Sun pitää ostaa hyvin ilmatiivis lasipullo, säilöä sinne osa Lontoota ja avata pullo kotimaassa sitten, kun on paha hetki ja tarvitsee toisen maan ilmaa hengittääkseen :)
Hahah, toi voisi toimia..! :-)
paluu lauttasaareen tiedossa?
t: lokaali
Kyllä, 3 viikon kuluttua toivon makoilevani aurinkoisella rannalla Saaressa. Onko siellä tapahtunut muutoksia? Kuulin, että pääkadulle on avattu lelukauppa, mutta se nyt ei kosketa mua ihan valtavasti... ;-) (valitettavasti)
same old, same old. metroa varten räjäytellään.
t: lokaali
Hyvä postaus jälleen. Pitäisköhä sun alkaa kirjoittaa samaan turistityyliin Helsingistäkin.
Mitäs pidät uudesta Monkeysista. Iteltä mennyt täysin ohi. Huomasin vaan, että spotifyssa on pieni sampleri siitä, mutta sä oot jo varmaan ostanut sen? Vaikuttaa näitten perusteella tosi hyvältä. Musta helposti parempi kuin Humbug. Reckless Serenadelle erikseen peukkua.
- Golden Platitudes
Joo, olen muutenkin miettinyt, että alankohan nyt nähdä Helsingin eri tavalla, kun pääsen palaamaan sinne vähän "ulkopuolisena". Toivottavasti niin käy.
Uusi Arctic Monkeys tuli tosiaan hankittua eilen, mutta en ole ehtinyt kuunnella sen vasta kuin yhden kerran, joten en sano vielä mitään. Pidin siis Humbugista kovasti, joten mua ei olisi haitannut lainkaan, vaikka ne olisi tehneet sille suoran jatko-osan. Suck It And See on tosiaan paljon kevyempi ja suoraviivaisempi. Mullekin Reckless Serenade jäi heti ensimmäisellä kerralla mieleen.
Lähetä kommentti