Radiohead oli 1990-luvun alussa melko tyypillinen valkoisten nuorten miesten vihainen kitarayhtye. Grunge-vaikutteisen debyytin Pablo Honey jälkeen Radiohead teki vuosikymmenen puolivälissä mestariteokset The Bends (1995) ja OK Computer (1997), jotka innoittivat lähes kaikkia maailman muusikoita Kentistä Musen kautta Coldplayhin ja ties keneen.
Sitten Radiohead alkoi todella oudoksi. Seuraavilla kahdella levyllä kitarat saivat väistyä elektronisten biittien ja samplejen tieltä, eikä kertosäkeitä ollut enää kovin helppoa laulaa mukana. Tämänkaltainen musiikillinen kehitys on pantu hyvin paljon yhtyeen laulajan ja pääasiallisen biisintekijän Thom Yorken tiliin. Radioheadin ennakkoluuloton ja kokeileva urakehitys on ollut sekä fanien että kriitikoiden mieleen, ja bändi on nyt jo legendan asemassa.
Miksi Thom Yorken pitäisi siis ylipäätään tehdä soololevy? Onko Yorke tehnyt tällä kertaa niin outoa ja mahdotonta musiikkia, että edes kaikkiruokainen ja äärimmäisen monipuolinen Radiohead ei kelpaa sen julkaisukanavaksi, vaan se pitää julkaista soolona?
Osittain kyllä ja osittain ei. Jotkut The Eraserin biiseistä ovat yli- tai ohijäänyttä Radiohead-materiaalia, mutta suurimmaksi osaksi kyseessä taitaa olla Yorken pitkäaikainen unelma julkaista täysin elektroninen levy, jonka suhteen hänen ei täydy tehdä ainuttakaan kompromissia.
Koska The Eraserilla kuullaan hyvin vähän ns. "oikeita" instrumentteja - ja nekin kaikki samplejen muodossa, eikä elävänä studiossa soitettuna - on levyn yleistunnelma melko kliininen ja niukka. Mutta Thom Yorken vahvalla visiolla juuri tämä niukkuus ja musiikin tietynlainen epäinhimillysyys toimii räväkkänä tehokeinona. Pääosassa on nimittäin itse laulajan ainutlaatuinen ääni. Minimalististen rytmien ja harhailevien kosketinsoittimien päällä Yorken ääni soi kirkkaana ja monipuolisena. Melko suuren osan aikaa tunnelma on jotakuinkin ahdistava, todella post-milleniaalinen, post-9/11 ja post-postmoderni ja vaikka mitä. Joidenkin kappaleiden lopuissa kaikki instrumentit lakkaavat ja kuuluu vain Yorken huohotusta tai muminaa, joka on todella hätkähdyttävää ja koskettavaa. Jotenkin The Eraser on kuin soul-musiikkia: siitä kuulee, että sen tekijän henkilökohtaiset tunteet ovat vahvasti pinnassa.
Kaiken perustana on kuitenkin Yorken vahva biisientekotaito. Vaikka Radioheadkin kokeilee ja venyttää rockmusiikin muotoja, on outojenkin ratkaisujen taustalla aina hyviä kappaleita. Sama pätee The Eraseriin. Tarttuvimmat kappaleet ovat Black Swan ja Harrowdown Hill, mutta kaikista biiseistä löytyy monenlaisia melodisia ja rytmillisiä kikkoja ja nokkelia sanoituksia. Yorke on aina ollut sanoituksissaan jonkinlaisten peiteltyjen uhkauksien mestari, hän luo pelottavia mielikuvia hyvin vähäeleisillä ja lyhyillä lauseilla. Myös huumoria on mukana, esim. Black Swanin kertosäkeen "This is fucked up" on jotenkin niin laiskan rennosti laulettu, että siitä on vaikea sanoa onko "fucked up" huono vai hyvä asia.
Kaiken kaikkiaan Thom Yorke on The Eraserilla luonut hienon kokonaisuuden 2000-lukulaista populaarimusiikkia, joka yrittää luoda jotain uutta eikä vain seurata muita. The Eraser on myös hyvin aito levy, siitä kuulee että Yorke on vakavissaan eikä teeskentele pätkääkään. Ja ehkä tämän jälkeen seuraavalla Radiohead-albumilla voisi sitten olla vaikka ihan oikeita kitaroitakin?
Arvio: 4/5
---
Haluaisin lisäksi vielä aivan erityisesti kiinnittää huomion kappaleeseen Harrowdown Hill. Sen lisäksi, että biisi on levyn kohokohtia ja musiikillisesti hieno esitys, on sen taustalla myös todella hurja tarina.
Harrowdown Hill on paikka, josta tohtori David Kelly löytyi kuolleena heinäkuussa 2003. Tohtori Kelly oli arvostettu aseasiantuntija ja mm. ehdokas Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hän oli ollut mukana kansainvälisessä ryhmässä etsimässä joukkotuhoaseita Irakista, eikä ollut löytänyt niitä. Keväällä 2003 hän paljasti nimettömänä BBC:lle, että väitteet Irakin ydinaseista olivat täysin tekaistuja, ja että Tony Blairin hallitus oli laittanut niitä koskevaan muistioon valheellista tietoa saadakseen tekosyyn liittyä Irakin sotaan USA:n rinnalle. Kellyn tunnustus ei pysynyt pitkään nimettömänä, ja hän joutui Englannin parlamentin eteen selittämään salaisten tietojen vuotamistaan.
Asian käsittelyn ollessa vielä kesken, Kelly lähti heinäkuisena päivänä pienelle kävelylenkille, kuten hän tapasi tehdä joka päivä. Hänen ruumiinsa löytyi seuraavana päivänä Harrowdown Hillistä ja virallinen selitys oli, että hän oli tehnyt itsemurhan pillereillä ja viiltämällä ranteensa auki. Kuolinpaikalta ei kuitenkaan löytynyt lähes yhtään verta, eikä Kellyn elimistöstä löytynyt lääkemäärä olisi riittänyt tappamaan ihmistä. Mahdollista on, että Kellyn tappoi Britannian tiedustelupalvelu MI6. Helmikuussa 2003 Kelly oli todennut eräälle suurlähettiläälle, että "Jos Irak vallataan, minut löydetään todennäköisesti kuolleena metsästä".
Lue lisää Wikipedian artikkelista.
"Don't walk the plank like I did
You'll be dispensed with
When you've become inconvenient"
- Thom Yorke: Harrowdown Hill, 2006 -
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti