The Killers kuuluu mm.
The Strokesin ja
Scissor Sistersin kanssa siihen joukkoon amerikkalaisia yhtyeitä, jotka saavuttivat suuren suosion ensin Britanniassa ja vasta sen jälkeen kotimaassaan. Vaikka Killers pari vuotta sitten lauloikin "
Glamorous Indie Rock'N'Rollista", se ei ole missään vaiheessa ollut
indie-bändi. Esikoislevy
Hot Fuss julkaistiin vuonna 2004 suuren levy-yhtiön kautta ja Killersin musiikki on alusta lähtien ollut hyvin mainstreamia. Parasta tässä on tietenkin se, että vaikka The Killers on läpeensä kaupallinen ja tavoitehakuinen (hienolla periamerikkalaisella tavalla!) tuote, sen musiikki on laadullisesti aivan loistavaa. Suomessa joku "
Jimi Pääkallo" voi väittää yhtyeensä tekevän "stadionrockia", mutta paradoksi on siinä, että stadionrockin tekijäksi ei voi alkaa, siksi täytyy tulla.
Tästä päästäänkin The Killersin toiseen levyyn, vastikään ilmestyneeseen
Sam's Towniin. Miten vaikeaa voi olla tehdä "jatko-osa" yli 4 miljoonaa kappaletta myyneelle esikoislevylle? Moni heikompi yhtye on murtunut vastaavanlaisten paineiden alla, mutta The Killers on osannut analysoida tilanteen, ja tehnyt sen mitä pitikin tehdä. Hot Fuss oli loistava levy, mutta sen vika oli siinä, että se oli pahasti epätasapainoinen: levyn 4-5 ensimmäistä kappaletta olivat kylmäverisiä klassikkobiisejä (yksi osoitus tästä on se, että lähes koko levyn alkupuolisko julkaistiin singleinä!), mutta puolen välin jälkeen albumin tahti alkoi hieman piiputtamaan. Myös yhtyeen levyllä käyttämä soundivalikoima oli melko rajattu (mikä on totta kai debyyttilevyille usein tyypillistä eikä ollenkaan haitallista, ks. esim.
Definitely Maybe): sähkökitara, basso, rummut ja yhden soundin syntetisaattori.
Sam's Townilla The Killers laajentaa palettiaan. Apuna ovat mm.
U2:ta tuottaneet Flood (yksi suosikkituottajistani, ehdottomasti) ja
Alan Moulder. Levyllä kuullaan mm. torvisektiota, jousia, akustisia kitaroita ja oikeita pianoja. Soundi on orgaanisempi, mutta yhtä tiukka kuin Hot Fussilla. Sam's Town on äärimmäisen tarkasti harkittu kokonaisuus: jokainen melodiakoukku, taustalauluharmonia, rumpufilli ja kitarariffi on varmasti mietitty studiossa moneen kertaan, niin että ne ovat juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. The Killers ei todellakaan ole bändi, joka tekisi biisinsä improvisoimalla tai jammailemalla. Väärin toteutettuna tällainen vakuumipakattu säntillisyys voisi tehdä bändistä tylsän ja kliinisen, mutta Killersille se sopii täydellisesti. Killersissä on yksi sama piirre kuin
Oasisissa: biiseissä ei ole murustakaan ironiaa. Jos bändi vakavalla naamalla aloittaa biisinsä
Queen-tyylisellä mieskuorolla tai lopettaa sen patarumpujen ja särökitaroiden sinfoniaan, on kyseessä bändi joka voi tehdä mitä tahtoo. The Killersillä on tällä hetkellä varaa olla niin itsevarma, että levyn kannessa olevassa tarrassa otsikolla "Includes" mainitaan kolme biisiä. Useimmat bändit laittavat tarraan levyn ensimmäisen singlebiisin nimen, mutta Killers uskoo julkaisevansa tältä levyltä ainakin kolme hittiä. Enkä epäile yhtään, etteikö näin tulisi tapahtumaan. Haluaako joku lyödä vetoa?
Sam's Townin vahvuus on se, että sillä ei ole yhtään huonoa kappaletta. Killers oppi Hot Fussin sijoitteluvirheestä ja nyt koko levy toimii kokonaisuutena täydellisesti alusta loppuun. Tahti määrätään alussa nimibiisillä, jonka jälkeen seuraa
Beatles-tyylinen introbiisi
Enterlude ja loistava ensimmäinen single
When You Were Young. Jokaisessa kappaleessa riittää tarttuvia kertosäkeita ja muhkeita nostatuksia - eli juuri stadionrockin tärkeimpiä rakennuspalikoita.
Uncle Jonny saa varmasti tuhannet nuoret miehet tarttumaan sähkökitaraan (ja varmasti myös bassoon!),
Bones tulee olemaan valtava hitti vielä ennen vuoden loppua ja
Why Do I Keep Counting? on tämän levyn
All These Things. Tällä hetkellä kukaan ei sävellä parempia anthemeita kuin The Killers. Sanoituspuolella
Brandon Flowers on säilyttänyt hölmönviisaan tyylinsä ja tarjoilee mm. Bonesissa kuvottavalla tavalla romanttisen kysymyksen "
Don't you wanna feel my bones on your bones? It's only natural!" ja
Read My Mindissa kielikuvan jolle
Bon Jovikin punastelisi: "
The stars are blazing like rebel diamonds cut out from the Sun". Laulajana Flowers on kehittynyt entisestä melko yksipuolisesta kiekujasta (hyvässä mielessä!) monipuoliseksi kiekujaksi. Hänen tulkinnassaan on jotain samaa naurettavan rajamailla liikkuvaa pakahduttavuutta kuin
Brett Andersonilla oli
Sueden kahdella ensimmäisellä levyllä.
Sam's Town on juuri se levy, joka The Killersin pitikin tehdä. Siinä ei ole yhtä välittömästi tarttuvia kappaleita kuten esimerkiksi
Mr. Brightside oli ensimmäisellä levyllä, mutta kokonaisuutena se on paljon vahvempi. Siinä on jotain sellaista magiaa, jota klassikkolevyissä on. En ole pystynyt lopettamaan sen kuuntelua sitten toissapäivän. Sam's Town tulee toivottavasti ja aivan mahdollisestikin myymään kymmeniä miljoonia ja se on aivan ansaittua. Tämä on hyvää aikaa musiikille, loistavia levyjä putkahtelee esiin joka puolelta. Kaikkien loistavienkin levyjen joukossa The Killersin Sam's Town kuitenkin erottuu vastustamattomuudessaan. Killers on onnistunut siinä, minkä kaikki parhaat yhtyeet kautta aikojen ovat huippuvaiheessaan tehneet: se on luonut aivan oman maailmansa ja saanut tallennettua sen levylle.
Arvio: 4/5 (oikeastaan 5/5, mutta yritän olla aika varovainen sen arvosanan kanssa)
Sam's Town [
lähde]
When You Were Young [
lähde]
My List [
lähde]
Tekstit
