Keikka: Loney, Dear (Tavastia, la 28.10.)

Kuulin ruotsalaisesta Loney, Dear -nimisestä yhtyeestä ensi kertaa vasta eilen. Nyt-liite kehui bändiä kovasti ja loi sen johtohahmo Emil Svanangenista mielenkiintoisen kuvan.

Keikalle lähtemiseen onkin oikeastaan todella hyvä lähtökohta se, että ei tiedä esiintyjästä paljoakaan. Ei ole liikoja odotuksia ja paineita.

Tavastian lavalle astuessaan Svanangen joukkoineen näytti huolestuttavasti "harmittoman kivalta indie-bändiltä": toimistotyöläisen näköinen mies akustisen kitaran kanssa, taustalaulajanainen söpössä mekossa, jne. Tämä on nähty ja kuultu ennenkin...

Mutta Loney, Dearissa on jotain sellaista kiehtovaa karismaa, joka erottaa sen useimmista muista Belle & Sebastian (tms.) -kopioista. Lähes jokainen kappale alkoi niin, että solisti Svanangen lallatteli näppäriä harmonioita yksikseen - ja lähes jokainen kappale myös loppui samalla tavalla. Alun ja lopun välissä oli yleensä kauniita melodioita, moniäänistä laulua, kahden koskentinsoittajan luomaa äänimattoa ja euforisia kuoronostatuksia, joihin ainakin Tavastian eturivi lähti innolla mukaan.

Mikä hienointa, yhtye itse näytti nauttivan soittamisesta ja yleisön reaktioista. Kaikki muusikot olivat instrumenttiensa kanssa todella taitavia. Rumpalilla oli selkeästi jazz-taustaa, hän osasi luoda hyvin rytmikkäitä ja tyylikkäitä komppeja kappaleiden taustalle. Myös basisti hoiti osuutensa tyylikkään vähäeleisesti. Svanangenin ääniala oli todella laaja ja hän osui nuotteihin tarkasti falsettiosuuksissakin. Tarvittaessa hänen äänestään löytyi jopa oopperamaista vahvuuttaja kantavuutta! Vaikka klubi ei ollutkaan läheskään loppuunmyyty, tunnelma oli paikoittain todella korkealla. Encorejakin oli 2, joista jälkimmäinen oli bändille itselleenkin yllätys: he eivät oikein tienneet, mitä enää soittaisivat!

Loney, Dearille voi ennustaa ainakin indie-piireissä hohdokastakin tulevaisuutta. Mainstream-suosioon siltä puuttuu ehkä ns. "rock-asennetta": sen musiikki on ehkä vähän liian kilttiä, joskin äärimmäisen taidokasta. Kymmenen euron pääsylipulle Loney, Dear kuitenkin tarjosi erinomaista vastiketta ja loi omantyylisensä mukavan ja hauskan illan.

Tweet