Viimeistään vuonna 2001 oli aika tunnustaa, että Brittipopin kultakausi oli ohi. Oasis, Blur, Suede ja muut eivät olleet enää parhaimmillaan eivätkä relevanteimmillaan. Oli kova tarve löytää jotain uutta, mutta tarjonta melodisen kitararockin alueella oli melko vaisua. Tunnustan: omistan Toploaderin levyn. Kyllä, tilanne meni jo siis näin pahaksi.
Mo Solid Goldilta en onneksi hankkinut koko albumia, vaan ainoastaan singlen Personal Saviour. Sen tiukan aggressiivinen soundi ja kiihkeä musiikkivideo antoivat vaikuttavan lupauksen uudesta bändistä. Personal Saviourista tai muistakaan Mo Solid Goldin singleistä ei kuitenkaan tullut hittejä ja bändi laittoi pillit pussiin pian debyyttialbuminsa Brand New Testament jälkeen. En ole koko albumia kuullut, mutta Personal Saviour -singlen b-puolet ovat niin luokattoman huonoja, että en haluakaan. Loistavilla bändeillä myös b-puolet ovat loistavia (Oasis, Suede, Manics, Arctic Monkeys...). Lataa Personal Saviour tästä.
Toinen unohdettu (mutta ei kuitenkaan niin unohdettu kuin Mo Solid Gold) 2000-luvun alun bändi on irlantilainen JJ72. Yhtyeen saman niminen debyyttialbumi ilmestyi alkusyksystä 2000 ja sai kriitikoilta paljon kehuja. Singlet Oxygen ja Snow soivat paljon mm. Jyrkissä. JJ72 yhdisteli usein perinteisellä dynamiikalla rauhallisia säkeistöjä ja raivokkaita kertosäkeitä ja bändillä oli hyvin erottuvia melodioita. Myöskään laulaja Mark Greaneyn lauluääni ei ollut ihan sieltä tavallisimmasta päästä, mikä myös osaltaan nosti JJ72:n kiinnostavien bändien sarjaan. Tästä huolimatta JJ72 ei ikinä saavuttanut suurta listamenestystä ja myös ongelmat levy-yhtiön kanssa toisen albumin I To Sky (2002) jälkeen johtivat siihen, että bändi lopetti toimintansa viime vuonna. Laulaja Greaney on kuitenkin ilmeisesti valmistelemassa soolouraa. Lataa Oxygen tästä ja Snow tästä.
+ Bonukseksi kaksi hyvää kappaletta, jotka iPodin shufflaus taas järkevästi valitsi tänä aamuna työmatkalla:
R.E.M. - The Great Beyond
The Bluetones - Slight Return
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti