Tällä viikolla lähes kaikki on taas vaikuttanut jotenkin todella laimealta ja epäinnostavalta. Olen taas kerran vähän masentuneella tuulella. Periaatteessa yhtään mikään ei ole vialla, mutta jotenkin vain on koko ajan sellainen tylsä ja merkityksetön olo.Ja se vanha toisten ihmisten kopioimisen haluaminen on palannut takaisin. En vain osaa sanoa, mitä minä itse oikein haluaisin, joten ajattelen, että kannattaisi haluta jotain, mitä jotkut muut haluavat. Tällä viikolla olen miettinyt mm. puutarhasuunnittelijan ammatin kiehtovuutta sekä sitä, että olisi hienoa tietää Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista aivan kaikki, kuten eräs kaverini tietää.
Mutta ei se tietenkään ratkaisisi mitään. Olisi vain niin hienoa, jos itsellekin löytyisi joku todella oma juttu. Ei tietenkään puutarhasuunnittelu eikä varmaankaan Israel-Palestiina -konflikti, mutta ehkä jotain siltä väliltä.
Ja seuraavan periodin opintoja suunnitellessa vaivaa taas sekin tunne, etten ole kovin fiksu. Tällä hetkellä yhdenkin tenttikirjan lukeminen on to-del-la hidasta ja esseen tekemisestä ei tule yhtään mitään.
Pahinta kaikista on kuitenkin ehkä se, että viimeisen kuukauden aikana minua on alkanut tosissaan kalvaa se, ettei minusta todennäköisesti ikinä tule rocktähteä. Tiedän, että tällaisen asian harmitteleminen kuulostaa niin tyhmältä, mutta... Mutta se vaivaa minua oikeasti. Kun olin katsomassa U23D-elokuvaa toista kertaa, minut valtasi ylittämätön halu olla kuin Bono. Paitsi että olisin vielä parempi: en käyttäisi niin rumia vaatteita. Ja harmistukseni vain koveni tänä aamuna, kun näin tämän eilisen uutispätkän, jossa Noel Gallagher saapuu helikopterilla Slanen linnan pihalle Irlannissa ilmoittamaan ensi kesän jättikonsertista. Noelilla on myös hieno takki.
U2/Oasis-tasoinen rocktähteys olisi oikeasti hienoa. Se, että edes ajattelee, että puutarhasuunnittelijoiden tai Israel-experttien elämät voisivat olla yhtä hienoja, on pelkkää itsensä huijaamista. Ja muutenkin. Kun olin 12-vuotias, olin aivan varma siitä, että vielä jonain päivänä olisin megasuositussa bändissä. Silloin se näyttikin vielä jos ei nyt aivan täysin mahdolliselta, niin ei aivan täysin mahdottomaltakaan. 12-vuotiaana olin bändissä ja kirjoitin ikäisekseni aivan oikeasti hyviä biisejä. Mutta nyt olen 23, en ole bändissä, enkä ole kirjoittanut uusia lauluja yli puoleen vuoteen.
Aina välillä tulee mieleen, että pitäisi vain laittaa kaikki panokset yhteen koriin ja yrittää saada perustettua uusi bändi ja yrittää jotain aivan tosissaan. Muuten näyttää pahasti siltä, etten koskaan pääse laskeutumaan helikopterilla irlantilaisen linnan pihalle.
Tämä postaus kyllä karkasi täysin käsistä...
Tekstit
9 kommenttia:
12-vuotiaana mä halusin kirjailijaksi. Lukiossakin se tuntui vielä ihan mahdolliselta. Nyt kun ei ole pariin vuoteen kirjoittanut muuta kuin laimeaa blogia omasta laimeasta elämästä niin on alkanut tajuamaan, että joo, ei tästä neidistä kirjailijaa tule. Kun se kai vaatisi sitäkin, että kirjoittaisi joskus jotain.
Ja mä en ole koskaan soittanut bändissä, vaikka oonkin halunnut. Tai laulanut, sekin olisi kelvannut.
Eipä taas muuta =)
Joo... mutta kirjailijuus on mahdollista vielä paljon kypsemmälläkin iällä. Ei olisi mitenkään mahdotonta kirjoittaa onnistunutta esikoisromaania vaikkapa vasta 50-vuotiaana, onhan noita esimerkkejä.
Yleensäkin kirjoja pitää vähän kypsytellä ehkä, elää elämää josta sitten kirjoittaa.
mutta ainakin sun biisit on hyviä.
nyt vaan bändiä pystyyn.
aika hassua muuten, melkeen kaikki ketä tunnen jotka soittaa jossain bändissä tai haluis, haluu vaan olla jotain sellasii pienii ja taiteellisii undergroundtyyppejä (ainaki väittää), mut teikä vaan myöntää et haluis laskeutuu helikopterilla linnan pihalle.
mäkin halusin kirjailijaks. se on oikeastaan aika lemi toive, liian yleinen. en tunne melkeen ketään joka ei ois joskus halunnu julkasta kirjaa.
ja tylsää ja merkityksetöntä, tell me about it.
ja mitäs vielä. mäki haluun jonkun oman kiinnostuksen kohteen. jonku jutun. en ehkä myöskään israel-palestiina -tilannetta vaikka siitä oiskin siistii tietää paljon.
Mutta sä oot tosi hyvä kirjoittamaan! Miksi et oo tehnyt Runotorstaita pitkään aikaan? Jotkut oli joskus tosi hyviä.
Mä tagitin sut semmoseen meemiin kun en mä oikeastaan muita kivoja bloggaajia tunne. Mut ei oo pakko :)
Heh, teen varmasti jossain vaiheessa. Tällainen oli jo viime vuonna, mutta en jaksanut. Nyt aion jaksaa.
Mutkin tagitettiin viime vuonna (tai ehkä jopa aiemmin) tohon, mutta silloin mä vastailin suomeksi. Onhan toi jollakin tavalla kuitenkin ihan kiva meemi, jos haluu vaikka jakaa jotain randomeita faktoja itestään, mitä ei oo oikein vaan osannut muotoilla postauksien sisään :P
Anonyymi lesoilee täällä löyhästi topikkiin liittyen, että tuli lähtö Irlannin linnaan ensi kesänä. Yrititkö itse lippuja johonkin?
Ääh, mä oon yhä vaan mamostellut Oasis-lippujen kanssa, enkä ole vieläkään hankkinut niitä, vaikka olisi totta kai pitänyt. Vuodenvaihteen NYC-matka verottaa sen verran, että just nyt ei ois varaa buukata toista matkaa päälle... Odotan yhä, jos tulisi esim. Ruotsin-keikka ohjelmistoon, tms.
Lähetä kommentti