NYC 2009 -caset: "LL Cool J in the building!"

En yleensä oikein pidä klubbailusta; vain erittäin harvoin olen nauttinut olostani millä tahansa klubilla. En itse ole kova tanssimaan, eikä minua kiinnosta nähdä kun humalaiset teinit matkivat pöytien päällä MTV:n tanssikuvioita jossain Sedu Koskisen muka-glamoröösissä junttijuottolassa. New Yorkissa asiat ovat kuitenkin monella tapaa toisin: kerrankin elämässäni pääsin klubille, jossa oli oikeasti aika hienoa.

Matkaporukassamme oli kaksi kovaa hip hop -intoilijaa, jotka kiersivät parin viikon aikana lähes kaikki New Yorkin hoppilevykaupat sekä räppitossuliikkeet (Rapu osti matkalta ainakin 11 paria Niken sneakereita!). Jollain näistä ekskursioistaan he kuulivat kaupan myyjältä kiinnostavalta vaikuttavasta klubi-illasta: entinen A Tribe Called Quest -MC Q-Tip soittaisi DJ-setin Santos Party House -yökerhossa SoHossa. Tällaista ei voisi todellinen rap-diggari jättää väliin!

Sinä iltana siis ahtauduimme kaikki viisi samaan taksiin ja otimme kyydin Santos Party Houseen, jonka osaomistajana toimii 2000-luvun alussa rocklistoilla suosiota nauttinut Andrew W.K. Olimme kuulleet, että paikalle kannattaisi saapua hyvissä ajoin, joten olimme jonossa jo ennen kello yhtätoista, jotta mahtuisimme sisään. Tässä vaiheessa klubin ulkopuolella pakkasessa ei jonottanut kovinkaan paljon ihmisiä, ja jo aivan muutaman minuutin kuluttua olimmekin leppoisan mutta tiukan oloisen portsarin pakeilla.

Lupaavasti käynnistynyt iltamme meinasi kuitenkin tässä vaiheessa tyssätä heti alkuunsa: "Sorry guys, you gotta have girls with you if you wanna get in. Please step aside." Meitä ei siis haluttu klubille, koska emme olleet tuomassa mukanamme paikan profiilille olennaisia naisvieraita! Olin kuullut tällaisesta käytännöstä aiemmin, mutta silti se tuntui todella yllättävältä. Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan yritimme vakuuttaa sisäänpääsykelpoisuuttamme portsarille mm. sillä verukkeella, että olemme tulleet paikalle Suomesta asti ja näytimme vielä hänelle vielä kaiken lisäksi Q-Tipin vinyylilevyä, joka Kimmolla oli nimikirjoituksenmetsästystarkoituksessa mukanaan. Ovimiehellä sattui ilmeisesti olemaan hyvä päivä, sillä pienen odottelun jälkeen hän heltyi ja laski meidät sisään ostamaan $10 pääsylippuja.

Santos Party House vaikutti alkuillasta hieman kummalliselta. Paikalla ei ollut vielä lähes ketään, paitsi miestenhuoneessa päivystävä käsienkuivauspaperia annosteleva mies, joka kertoi arvostavansa pientä lahjoitusta korvaukseksi työstään. USA:ssa rahanmenoa on vaikea välttää: vessareissullakin joutuu maksumieheksi. Kun palasin rest roomista (pidän tavasta, jolla amerikkalainen ei sano WC:tä WC:ksi vaan "lepohuoneeksi"!), muut olivat jo klubin yläkerrassa miettimässä, uskaltaisimmeko istuutua aloillemme johonkin muutamista salin laidoilla sijaitsevista pöytäryhmistä. Kysäisin ohikulkeneelta tarjoilijattarelta, mikä pöytään istumisen etiketti on ja hän ilmoitti, että kaikki, jotka ovat valmiita tilaamaan kokonaisen pullollisen alkoholijuomaa, ovat tervetulleita istumaan pöytiin. Halvin vaihtoehto olisi kuulemma ollut tilata vodkaa, joka maksoi vain $270 per pullo. Päätimme sittenkin tyytyä vain seisoskelemaan.

Pian sali alkoi täyttyä ja puoli kerrosta ylempänä olevalle DJ-lavalle astelivat DJ Scratch ja Rich Medina. En ollut koskaan aiemmin kuullut näin taitavia DJ'itä ja vasta nyt todella ymmärrän, mikä levynpyörittämisen taiteen koko pointti on! Ohjelmistossa oli vanhaa hip hopia, soulia ja r'n'b:tä, eikä mitään kappaletta soitettu läheskään loppuun asti: joistain soitettiin vain jopa muutama sekunti. Mutta jokainen kappaleenvaihto herätti yleisössä innostusta ja euforiaa ja nostatti sekä tunnelmaa että lämpötilaa. Yleisö ja musiikki todella olivat yhtä: vaikka DJ't soittivat suurimmaksi osaksi melko tuntemattomia kappaleita (ainakin näihin musiikinlajeihin vain mainstream-tavaran kautta perehtyneelle), klubin yleisö tunnisti niistä aivan jokaisen ja lauloi mukana. Suurimman vaikutuksen minuun tekivät eri puolilla salia olleet hieman vanhemmat sedät, jotka osasivat räpätä jokaisen biisin aivan sanasta sanaan. Meno oli todellakin aitoa!

Jossain vaiheessa iltaa siirryimme lähemmäs DJ-lavaa, jotta Kimmo saisi levyynsä nimikirjoituksen kunhan itse Q-Tip saapuisi paikalle. Q-Tipin saapuminen kesti itse asiassa monta tuntia, mutta se ei haitannut ollenkaan, ja viimein Kimmokin sai nimen levyynsä. Eikä Q-Tip ollut ainoa hip hopin legenda, joka oli paikalla tuona iltana: aina tasaisin väliajoin DJ kuulutti esimerkiksi, että "LL Cool J is in the building!" tai "Jam Master Jay is in the building!" ja kyseiset herrat ilmaantuivat DJ'n viereen hieman nyökkäilemään ja heiluttamaan yleisölle. LL taisi jopa sanoa jonkun sanankin mikrofoniin. [EDIT: Okei, asiantuntevat tahot muistuttivat, että Jam Master Jay siirtyi miksailemaan taivaallisia biittejä jo vuonna 2002, joten olen tässä kohdassa eittämättä kuullut täysin väärin.]  Vaikka sillä, keitä tunnettuja ihmisiä sattuu olemaan samassa klubissa, ei pitäisi olla mitään väliä, jokainen ilmoitus nostatti katossa ollutta tunnelmaa vielä entisestään. Myöhemmin kuulimme vielä, että paikalla olivat myös Jadakiss ja Busta Rhymes. Melkoisen kovatasoisia vieraita, siis!

Ryhmämme rap-fanit olivat tästä kaikesta tietysti enemmän kuin innoissaan, ja itsekin pidin iltaa erittäin onnistuneena. Väki oli klubilla niin tiukassa, että tanssimista ei voinut välttää, sillä muulla tavalla ei pystynyt liikkumaan, mutta se oli oikein hauskaa. Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun tekivät kuitenkin DJ'iden miksauskyvyt ja se, miten ihmiset todella olivat paikalla musiikin ja hauskanpidon takia, eivätkä vain velvollisuudesta tai sekoillakseen. Scenesociety-blogissa on illasta lisää kuvamateriaalia sekä myös pieni pätkä videota.

Tweet