25 toukokuuta 2009

"Suomen ääni Euroopassa"

EU-parlamenttivaalit lähestyvät, mutta asia kiinnostaa vain kovin harvoja: vuonna 2004 EU-vaalien äänestysprosentti Suomessa oli 41,1 eli hieman kyseenalainen jopa aivan demokratian itsensä toteutumisen kannalta.

Osasyy vähäiselle kiinnostukselle on varmasti siinä, että kansa ei keskimäärin ole kovin hyvin perillä siitä, mitä EU-parlamentti tekee. Tämä johtuu niin asian kohtalaisesta uutuudesta kuin median vähäisestä EU-raportoinnista, mutta myös puolueista itsestään. Esimerkiksi erään sosiaalidemokraattien ehdokkaan vaalilause kuuluu "... Suomen ääni Euroopassa". Juuri tällaiset sloganit antavat EU-parlamentista sen vääristyneen kuvan, että suomalaiset edustajat edustaisivat siellä Suomea ja maamme kansallisia etuja.

Mielestäni olisi paljon rehellisempää, jos EU-vaaleissa kampanjat käytäisiin Euroopan-laajuisin puoluetunnuksin, esimerkiksi niin, että demarit kertoisivat kuuluvansa eurooppalaisessa puoluekontekstissa sosialisteihin ja kokoomuslaiset konservatiiveihin, eikä mitään yhtenäistä "suomalaista" ryhmää missään nimessä ole olemassakaan. Liiallinen fiktiivisen maayhtenäisyyden esilletuominen EU-vaaleissa saattaa johtaa yksinkertaisesti vääriin äänestyspäätöksiin. Varmasti on olemassa esimerkiksi maanviljelijöitä, jotka haluavat rehtejä keskustalaisia puolustamaan Suomen maaseudun etua Rysselin peilisaleihin, mutta joutuvatkin pettymään, jos ja kun tajuavat, että keskusta kuuluukin Euroopassa liberaaliryhmään, joka tuskin on kovin kiinnostunut sokerijuurikkaan erikoisolosuhdetukien säilyttämisestä.

EU ei siis kiinnosta suomalaisia, koska sen tärkeyttä ei täysin ymmärretä - mutta suomalaiset puolueet eivät tunnu täysin edes haluavan, että se ymmärrettäisiin. Itse en ole vielä päättänyt, ketä äänestän, mutta en ainakaan sellaista ehdokasta, joka lupaa ajavansa EU:ssa "Suomen etua".


Muuta: Tästä blogista voi ladata Talk Talkin entisen laulajan, Mark Hollisin harvinaisen sooloalbumin! Vuonna 1998 julkaistu levy jatkaa samalla määrittelemättömän omaperäisellä linjalla kuin Talk Talkin kaksi viimeistä albumia, Spirit of Eden ja Laughing Stock.

19 toukokuuta 2009

Keyboard Cat jyllää

Pahamaineinen Keyboard Cat hermostuttaa jo näemmä maailman kovapintaisinta (semifiktiivistä) konservatiivikommentaattoriakin!

The Daily Show With Jon StewartM - Th 11p / 10c
Daily/Colbert - Keyboard Cat
thedailyshow.com
Daily Show
Full Episodes
Economic CrisisPolitical Humor

18 toukokuuta 2009

Konsertti: The Crash (Tavastia, Helsinki, 15. & 17.5.2009)

Bändin kuin bändin vihoviimeisessä kiertueessa on aina jotain erityistä merkityksellisyyttä ja hohtoa - siksi varmasti Rolling Stoneskin kerää vuodesta toiseen valtavia yleisömääriä, koska aina on olemassa mahdollisuus, että keikka olisi bändin viimeinen ikinä. Turkulaisen The Crashin tapauksessa kesä 2009 todellakin on viimeinen mahdollisuus nähdä bändi livenä. Ennen kesän festivaalikeikkoja yhtyeen jäähyväisohjelmaan kuului lyhyt klubikiertue, joka sisälsi myös kaksi konserttia Tavastialla. Olin paikalla molemmissa, sillä The Crash on mielestäni ehdottomasti laadukkain suomalainen bändi koskaan ja täten ansaitsee arvoisensa hyvästit.

Perjantain keikalla lopettajaistunnelma oli käsinkosketeltavan kihelmöivä: täysi Tavastia eli Teemu Brunilan mukana jokaisessa käänteessä ja puolitoistatuntinen hittisetti tuntui hujahtavan ohi kuin parissakymmenessä minuutissa. The Crash ei milloinkaan oikein pystynyt tekemään täydellisen tasapainoista albumia, mutta keikalla bändin neljältä levyltä poimitut yksittäiset osumabiisit muodostavat aivan maailmanluokan iskusarjan. Heti alkuun soitetut Big Ass Love ja Pony Ride upposivat yleisöön kuin islantilaiset pörssikurssit Atlantin syvyyksiin, ja jatkossa kuullut energiset klassikot kuten New York, Gigolo ja harvoin livenä kuultu Flash saivat aikaan varsinaisen aplodimyrskyn. Keskivaiheen balladisetti toi tunnelmaan hartautta joka taas vaihtui valtavaan yhteislaulatukseen lopun reippaammissa biiseissä kuten Lauren Caught My Eye ja Star. Herkkupussin pohjimmaisena kuultu Sugared oli täydellisesti toimiva ja tunteikas lopetus.

Tunteet välittyivät myös laulaja Brunilan olemuksesta. Vaikka hän todellisena showmiehenä pitikin tunnelman enimmäkseen kevyenä ja humoristisena, hänen välispiikeissään oli ehdottomasti kuultavissa liikuttuneisuutta ja ennen Sugaredia Brunila taisi jopa tiristää pienen kyynelen. Aitoa haikeutta laimensi kuitenkin hieman se, että The Crash ei ollut lavalla aivan normaalissa kokoonpanossaan, vaan isyyslomalla olevan basisti Samuli Haatajan tuuraajana toimi hilpeä meksikolaisvahvistus. Ennen kaikkea The Crash on kuitenkin ollut juuri Brunilan show, joten ehkä sivuosan esittäjillä ei olekaan niin väliä. 

Tavastian hittikimara todisti, että The Crashin kappalekansio on kiistämättömästi täynnä tämän vuosikymmenen nokkelinta kitarapoppia: erittäin tarttuvaa, tyylikästä ja kekseliästä musiikkia. Valitettavasti bändin kyvyistä ei voi ainakaan livenä nauttia enää tämän kesän jälkeen. Tavastialla The Crash jätti yleisölleen itsestään hyvin omannäköisensä; hauskan ja tunteikkaan muiston. Tyylikäs yhtye ei tinkinyt laadustaan missään vaiheessa ja uskalsi lopettaa huipulla.

(Sunnuntain konsertti oli käytännössä aivan samanlainen kuin perjantain, ehkä ei vain aivan yhtä latautunut tunnelmallisesti.)



17 toukokuuta 2009

Milloin seuraava Oasis-levy?

Vaikka Dig Out Your Soulista ei ole kulunut kuin puoli vuotta, seuraavaa uutta Oasis-levyä voi alkaa odottamaan jo nyt. Pitkin kevättä Noel Gallagher on soittanut konserttien soundcheckeissä uusia kappaleita, jotka ovat kuulostaneet erittäin kiinnostavilta.

Toistaiseksi vaikuttavin näistä uusista biiseistä on eilen ilmoille tullut, alustavasti nimellä Everybody's On The Run tunnettu kappale. Siinä on erinomainen melodia, joka tarttuu päähän tehokkaasti jo ensikuuntelulla. Siinä on tottakai vanhoja tuttuja Oasis-sävyjä, mutta myös aivan uudenlaisia vivahteita. Ennen kaikkea se soljuu samalla tavalla helpon ja vaivattoman oloisesti kuin kaikki parhaat Oasis-biisit. 

Noel Gallagher on siis ilmeisesti jatkamassa jo Dig Out Your Soulilla saavuttamaansa huippuvirettä. Toivottavasti tämänkään kappaleen virallista julkaisua ei vain tarvitsisi odottaa seuraavaa kolmea vuotta - kuullaanpa se sitten Oasis-albumilla tai Gallagherin paljon huhutulla soololevyllä.

14 toukokuuta 2009

Vetoomus musiikkikidutusta vastaan

Vaikka Yhdysvaltain tuore presidentti Barack Obama onkin jo kumonnut monia edeltäjänsä George W. Bushin hallinnon tiedustelukäytäntöjä kuten ns. vesikidutuksen, musiikkikidutusta ei ole kuitenkaan ainakaan vielä määritelty laittomaksi. 

Pidätyskeskuksissa kuulusteltavina olevien vankien henkinen ja fyysinen tasapaino pyritään tuhoamaan soittamalla heille musiikkia täydellä äänenvoimakkuudella, samaa kappaletta tunnista ja päivästä toiseen. 

Tässä voisi nyt vitsailla vaikka Radio Novalla tai millä tahansa, mutta todellisuudessa asia on erittäin vakava. Vaikka kaikenlainen kidutus on totta kai tuomittava, musiikkifanina en voi etenkään ymmärtää, että asiaa, jonka pohjimmainen tarkoitus on tuottaa ihmisille iloa ja onnea, käytetään kidutuksen välineenä.

Ihmisoikeusjärjestö Reprieve on käynnistänyt musiikkikidutuksen vastaisen zero dB -kampanjan, jossa tunnetut muusikot (mm. Elbow, Doves ja Massive Attack) osoittavat protestinsa hiljaisuudella - siis kieltäytymällä käyttämästä hyvää tekevää voimaansa, jonka CIA on kuulustelukeskuksissa valjastanut pahaa tuottaviin tarkoituksiin. Kampanjan verkkosivustolla jokainen voi allekirjoittaa vetoomuksen, joka vaatii musiikkikidutuksenkin asettamista kiellettyjen kuulustelumetodien listalle. Suomesta on tällä hetkellä allekirjoittanut vain aivan muutama ihminen: menkää siis ihmeessä kasvattamaan joukkoa tärkeän asian puolesta! 

13 toukokuuta 2009

Keyboard Cat

Sikainfluenssan jälkeen tämän kevään vaarallisin virus on ollut Keyboard Cat, YouTube-videoissa tuskallisen näköisiä onnettomuuksia kosketinsoittimella säestävä sinipaitainen kissa. Keyboard Cat -videoiden varsinaiset tapahtumat ovat todella tylsiä "hauskimmat kotivideot" -tyylisiä sekoiluja, mutta itse kissa on väistämättömän tyylikäs. Ja mikä tahansa vitsihän vain paranee lukemattomien toistojen myötä, kuten tiedetään.





11 toukokuuta 2009

Helpotusta kaikille iTunesia käyttäville

Tuskin mikään on niin ärsyttävää kuin se, kun musiikkia tietokoneelta kuunneltaessa eri kappaleet ja levyt soivat täysin eri äänenvoimakkuuksilla. Juuri sopivalla volyymilla soivaa biisiä saattaa seurata aivan liian äänekäs tai aivan liian hiljainen kappale. Vaikka esimerkiksi iTunesissa onkin sisäänrakennettu äänenvoimakkuuden tasoitustoiminto, se ei itse asiassa toimi käytännössä: etenkin mp3- ja aac-muotoisten musiikkitiedostojen välillä erot ovat välillä todella suuria.

Olen yrittänyt etsiä toimivaa ratkaisua tähän äänenvoimakkuuksien vaihteluongelmaan jo pitkän aikaa, mutta löysin sellaisen vasta tänä viikonloppuna. Ohjelma nimeltä Volume Logic on iTunesia varten julkaistu plug-in, joka korvaa iTunesin oman äänenvoimakkuuden sääntelyjärjestelmän. Volume Logic todellakin tasoittaa eri kappaleiden väliset volyymierot lähes tasaisiksi ja lisää ääneen vielä muutenkin hieman muhkeutta. Ohjelma on helppo asentaa ja sen käyttäminen on yksinkertaista.

Volume Logicin Windows-version voi ladata täältä ja sama sivu kertoo myös asennusohjeet. Mac-versiokin on olemassa ja löytyy varmasti googlailemalla. Suosittelen Volume Logicia ehdottomasti kaikille, jotka käyttävät iTunesia pääasiallisena musiikinsoitto-ohjelmanaan. Etenkin niille, jotka kuuntelevat musiikkia nukkumaan mennessään, eivätkä halua häiriintyä yhtäkkisistä äänenvoimakkuuksien vaihteluista...

08 toukokuuta 2009

Lemon curd

Miten olinkaan voinut unohtaa lemon curdin? Ennen eilistä en ollut syönyt sitä lähes kahteen vuoteen, enkä tuolloinkaan ollut kehunut sitä tässä blogissa aivan pientä mainintaa lukuunottamatta. Nyt täytyy korjata tämä vääryys ja kertoa laajemmin lemon curdin ihmeistä.

Lemon curd on siis äärimmäisen maukasta sitruunatahnaa. Se on todella pehmeää ja koostumukseltaan samettisen sulavaa - tavallaan hillon ja marmeladin välimaastossa, mutta silti aivan ainutlaatuista. Lemon curd on erittäin makeaa, sillä siinä on hyvin paljon sokeria (itse asiassa siinä taitaa enimmäkseen olla sokeria ja voita), mutta sitruuna tuo siihen juuri sopivaa raikkautta.

Lemon curdilla on varmasti monta erilaista käyttötapaa, esimerkiksi torttujen täytteenä tai muuten leivonnassa, mutta ehdottomasti helpoin ja hauskin tapa nauttia sitruunatahnan ihmeistä on levittää sitä lämpimän paahtoleivän tai croissantin päälle. Kuuman paahtoleivän rapeus ja jääkaappikylmän lemon curdin raikas makeus luovat yhdessä vastustamattoman kombinaation. Lemon curd -leivät sopivat nautittaviksi käytännössä mihin tahansa vuoden- tai vuorokaudenaikaan tahansa, mutta erityisen passeleita ne ovat aurinkoisina kesäaamuina parvekkeella.

Suosittelen siis jokaista poimimaan kaupan hillohyllystä mukaansa purkillisen lemon curdia, jos ei ole sitä vielä aikaisemmin huomannut kokeilla.

Ja aiheeseen liittyen voi kuunnella vaikka tätä kappaletta sitruunaisia paahtoleipiä nauttiessaan:

Fool's Garden - Lemon Tree (1995)

07 toukokuuta 2009

Jäätelörevisionismia + Maailman indiein rautakauppa

Olen viime päivinä lueskellut George Orwellin 1984:a ja alkanut nähdä lähes kaikkialla ympäristössäni jonkinlaisia viittauksia kirjan totalitaristiseen dystopiaan.

Tänään havaitsin Isoveljen vaikutusta jopa jäätelömainoksessa: Carte d'Or nimittäin vaikuttaa harrastavan melkoista menneisyyden muuntelua. Aiempina vuosina jäätelön nimi on mainoksissa lausuttu aina muodossa "Kartte-door", mutta nyt sen nimi onkin jotakuinkin ranskalaisittain "Kartdoo". Muutos on täysin yhtäkkinen, eikä vanhan kunnon Kartte-doorin aiempaa olemassaoloa noteerata millään muotoa. Epäilen, että kaikki siihen viittaavakin on jo tuhottu tai uudelleenmuokattu Puoluee... siis... GB Glacen arkistoissa.

Toinen televisiomainoksiin liittyvä yllätys viime aikoina on ollut se, että K-Rauta on mainoksensa musiikkivalinnalla profiloitunut maailman indieimmäksi rautakauppaketjuksi: uusimmassa spotissa soi The Housemartinsin loistava Caravan of Love vuodelta 1983. Ainakin suomalaisen kohdeyleisön kannalta muutos on väkevä siirto kohti undergroundia K-Rautaa vuosia säestäneen Leevi & The Leavingsin jälkeen! Mitäköhän seuraavaksi? Kula Shakeria pakastepizzapuffissa?

04 toukokuuta 2009

Moppitukkaiset muukalaiset

Huhtikuussa 1964 The Beatlesilla oli hallussaan USA:n singlelistan koko TOP-5: Can't Buy Me Love, Twist & Shout, She Loves You, I Want To Hold Your Hand ja Please Please Me muodostivat listan sijat 1 - 5.

NME:n sivuilla on nähtävillä Beatlesin ensimmäisestä Amerikan-vierailusta kertova kuvagalleria vastikään julkaistun Mania Days -valokuvakirjan kunniaksi. Kuvia katsellessa ei voi olla miettimättä, miten ihmeelliseltä asialta koko Beatlemania-ilmiö on 45 vuotta sitten mahtanut tuntua! Moppitukkaiset englantilaispopparit ovat luultavasti vaikuttaneet esimerkiksi ylläolevan kuvan sheriffien silmissä varmasti aivan avaruuden muukalaisilta. 

Ja yleisössä aiheuttamansa reaktion perusteella John, Paul, George ja Ringo olisivatkin yhtä hyvin voineet olla kotoisin täysin toisesta maailmasta. 1964:n on täytynyt olla todella epätodellista aikaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...