Levy: Talk Talk - The Spirit Of Eden (Parlophone, 1988)

Talk Talk oli 1980-luvun puolivälissä erittäin suosittu listabändi. Vuonna 1986 julkaistu albumi The Colour Of Spring sisälsi mm. hitit Such A Shame ja It's My Life, josta tylsä No Doubt teki parikymmentä vuotta myöhemmin suositun uusioversion. Levy-yhtiö EMI oli The Colour Of Springin menestyksestä niin mielissään, että antoi Talk Talkille heidän seuraavaa levyään varten rajattoman budjetin ja määräajattoman aikataulun.

Tuloksena oli vuoden 1988 The Spirit Of Eden, jolla Talk Talk hylkäsi suoraviivaisen popmenneisyytensä ja siirtyi luomaan oikeastaan täysin uudenlaista musiikkityyliä. Tätä tyyliä on melko vaikea kuvailla kovin kattavasti, mutta myöhemmin siitä on käytetty mm. termiä post-rock. Eräässä blogissa The Spirit Of Edenin musiikkia nimitettiin myös ambient souliksi, mikä oli mielestäni melko osuvaa.

The Spirit Of Eden on siis melko hämmästyttävä levy. Se koostuu vain kuudesta kappaleesta, mutta ne ovatkin sitten kestoltaan 5 - 9 -minuuttisia, kunnianhimoisia luomuksia, jotka tekevät albumista ainutlaatuisen hypnoottisen ja vangitsevan kokonaisuuden. Itse asiassa levyn kolme ensimmäistä kappaletta The Rainbow, Eden ja Desire on miksattu saumattomasti yhteen niin, ettei kappaleiden välissä huomaa minkäänlaista vaihdosta tai saumaa.

Talk Talk rakentaa The Spirit Of Edenin kappaleista lumoavan yksityiskohtaisia ja yllätyksellisiä pienoismatkoja. Esimerkiksi levyn avaava The Rainbow muuttaa tunnelmaansa herkästä ja kauniista luonnostelusta kiihkeäksi ja intensiiviseksi, räväkän huuliharppusoolon huipentamaksi ilotulitukseksi. Useissa kappaleissa, kuten esimerkiksi Edenissä, on myös jonkinlaista pehmeää ja alkukantaista, mutta ei surumielistä ja toisteista blues-vaikutetta. Kappaleiden osat sulautuvat toisiinsa hämmästyttävän sujuvasti ja erilaiset teemat ja tunnelmat kiertävät ja kutoutuvat toistensa ympäri kauniilla ja sävähdyttävällä tavalla. Laulaja Mark Hollisin tunteikkaat ja tyylitietoiset tulkinnat pitävät kappaleet kasassa ja ripottelevat niihin mukaan tarttuvia melodioita kaiken hieman vaikeammin haltuunotettavan instrumentaalisen toiminnan vastapainoksi.

Jotkut sanovat, että ilman The Spirit Of Edeniä ei olisi Sigur Rósia, Dovesia tai myöhempien aikojen Radioheadia. The Spirit Of Edenin ainutlaatuista tunnelmaa ja tyyliä on vaikea kuvata sanoin, ja vertailu esimerkiksi Sigur Rósiin tai Radioheadiin on toisaalta ymmärrettävissä, mutta toisaalta kaukaa haettua. The Spirit Of Edenissä on jotain todella helpon tuntuisella tavalla vaikeaa ja ymmärrettävän tuntuisella tavalla monimutkaista. Se toimii sekä keskittymistä vaativana kuuntelulevynä että pimeiden iltojen atmosfääriä taustoittavana tunnelmamusiikkina. Se on jollain tavalla katoamaan päässyt klassikkoaarre, jonka jokaisen kunnianhimoisesta, mutta ei itsetarkoituksellisen snobbailevasta pop-musiikista pitävän kannattaa ehdottomasti hankkia.

4/5

MP3: Desire [lähde]


Talk Talk - The Rainbow

Tweet