Yhtyeen viimevuotinen albumi Lungs on miellyttävä, muttei mitenkään täydellinen levy. Muutamassa yksittäisessä loistokappaleessa sen indie-rockia ja korkeaa taiteellisuutta sekoittava konseptí toimii täydellisesti, kun taas osa kappaleista on jokseenkin tasapaksua tiivistettä, jossa omaperäisyyteen pyrkivä esitystapa nousee varsinaisen musiikillisen sisällön edelle. Keskiviikkoisen Tavastian-keikan perusteella levyn suurin ongelma on kuitenkin se, että se ei toista Florence + The Machinen todellista läsnäoloa - eikä se tietysti sitä voisi tehdäkään.
Se, mikä erottaa Florencen aikamme muista megahypetetyistä mediasuosikeista, on juuri livetilanteessa koettava kiehtovuus ja läsnäolo. Tavastialla tunsi olevansa todistamassa jotain muuta kuin tavallista pop-keikkaa: lavastuksesta, puvustuksesta ja maneereista lähtien kyseessä oli ennemminkin hienosti harkiten koottu draamallinen esitys. Yleisö oli punahiuksisen ja liehuvassa leningissä keinuneen Florencen pauloissa täydellisesti jo avauskappaleen alkutahdeista lähtien ja tunnelma pysyi korkealla aina loppuun saakka, vaikka kovimmat hittibiisit kuultiin vasta encoressa. Florence on löytänyt live-esityksissään hyvin ainutlaatuisen ja hienovaraisen tasapainon: vaikka esiintymisen konsepti on jokseenkin tavallisuudesta poikkeava ja taiteellinen, se ei vaikuta kylmän snobistiselta ja etäiseltä, vaan mukavan kotikutoiselta ja sympaattisen lämpimältä. Toiminta on harkittua, mutta ei liian hiottua.
Illan musiikillisia kohokohtia olivat omasta mielestäni setin puolivälissä kuullut Ghosts ja Hurricane Drunk, joissa Florence Welchin lauluäänen koko laaja kirjo tuli miellyttävästi esiin. Osassa kappaleita Florence liikkui äänenkäytössään kuitenkin siihen vähemmän kiinnostavaan päähän ja tuloksena oli vain kovaäänistä whhhooaahh / hhoooaaaoohhh -huutamista, joka oli kyllä teknisesti taitavaa, mutta ei kovin mielenkiintoista. Taustayhtyeen kokoonpano oli miellyttävällä tavalla perusbändeistä poikkeava ja sisälsi harpunsoittajan lisäksi kitaristin ja basistin, jotka soittivat oikeastaan enemmän ajasta perkussioita kuin kitaraa ja bassoa.
Keikan lopettanut tyrmäävä kolmoisisku You've Got The Love, Dog Days Are Over ja Rabbit Heart (Raise It Up) lähetti koko loppuunmyydyn Tavastian yleisön kotimatkalle varmasti enemmän kuin tyytyväisinä. Olisi hienoa, jos keikat olisivat useamminkin tällaisia kokonaisvaltaisia tapauksia. Vaikka Florence + The Machine onkin vasta kohtalaisten tuore tulokas, on se etenkin tässä suhteessa suuresti edellä monia muita.
kuva Flickr-käyttäjältä nevereverbored
Tekstit
8 kommenttia:
Ooteetä tähän väliin hyvän keikan ja arvion jatkoksi. Noeliahan lämppää melko kamalan Plan B:n lisäksi Courteeners tuolla Cancer Trust -illassa. Oletan että mielipiteesi kyseisestä orkesterista on suurin piirtein sama kuin kaikilla muilla (paitsi Morrisseylla, hah!); ihan mukavaa, mutta ei sitten alkuunkaan mitään mullistavaa. Kuitenkin ainakin omat korvani kertovat, että eka sinkku uudelta levyltä on lähes klassisen hieno pianoineen kaikkineen. Muutamia muitakin maistuvia hetkiä tuoreelta kiekolta taitaa löytyä.
Jep, itse osun paikalle juuri tolle Courteeners-illalle. Bändi ei ole tosiaan tähän mennessä tehnyt oikein mitään vaikutusta, mutta ehkä livenä näkeminen muuttaa mielipiteen, ihan mahdollista. Periaatteessa ottaa vähän päähän nää tämänhetkiset courteenersit ja kasabianit ja muut, joiden frontmaneilla kyllä suu käy, mutta ei ole hirveästi faktaa tueksi. Siinä vaiheessa kun Liam ja Noel väitti olevansa maailman paras bändi ja parempi kuin Beatles ja kaikki, niillä oli kuitenkin taskussaan jo Live Forever ja Slide Away esimerkiksi. Silloin saakin lesottaa.
"Kasabianit" – irtoaisikohan tällä vaihteeksi kommentointia eräiltä tahoilta? ;) Yleisesti itse otan NME-tyyppisen hehkutuksen ja poppareiden kohtuuttoman itsekehun ihan mielelläni vastaan. Toki tällä peruspositiivisella asenteella pettymyksiin joutuu varautumaan, kun musan viimein omiin korviin asti kantautuessa nostatukselle ei vaikutakaan olevan katetta. Silti nämä jutut kuuluvat ilman muuta omaan musaharrastukseeni olennaisesti. Vaihtoehtona kun olisi vaikkapa siirtyminen lukemaan Magnetia ja kuuntelemaan Smogia.
Onneksi Magnet ilmestyy nykyään korkeintaan kerran vuodessa eikä uusia Smog-levyjäkään ole kuulunut aikoihin. ;)
Näin viime yönä hämmentävää unta: Olin jossain espoolaisessa ostoskeskuksessa, ja yhtäkkiä infonäyttöön tuli teksti "Moikka Pekka, tule käymään ABC Soneran myymälässä 1,5. [puolennessatoista?] kerroksessa, olen töissä siellä. T. Peter"
Jostain syystä olin varma, että tuo Peter oli Pete2ndBest, ja ihmettelin vaan mistä se minut tunsi... Infonäyttöjärjestelmän käyttöä henkilökohtaisiin viesteihin en siinä vaiheessa osannut yhtään ihmetellä. :D
Vau! Toi on jo aika sci-fiä! Hehehe
ABC Sonera ois kyllä aika paha konglomeraatti... Onneksi ei sentään ABC Saunalahti!
Harmi, K-linjan mykkäkoulu jatkuu ilmeisesti edelleen. Mua kiinnostaisi esim. spekuloida sekä K:n että A:n tulevaisuudesta nyt kolmansien levyjen jälkeen. K:n kansansuosio on kiistatta vakaassa kasvussa, ja haasteena on varmaankin jatkaa samalla radalla. A:ta puolestaan lienee vaikeampaa ennustaa. Mennäänkö esim. jatkossa kokeellisempaan suuntaan?
Courteenersin uutukaista olen nyt kuunnellut mielestäni riittävästi muodostaakseni vakaahkon mielipiteen. Tykkään kyllä ehkä jopa neljän tähden edestä, vaikka en sentään olisi Old Traffordin eturiviin Mozin seuraksi lähdössä.
Turhaa vertailla, tää on sama kuin jos 80-luvulla ois verrannut Dire Straitsia ja The Smithsiä. K tulee olemaan hetken ilmiö, jota sitten myöhemmin nolona häpeillään, kun taas A ei hurmaa suurimpia massoja, mutta tekee pitkällä tähtäimellä paljon mielenkiintoisempaa musiikkia.
Voidaan jatkaa mailitse anonyymi, cba täällä viihteenä muille.
Lähetä kommentti