Rock DJ

Noel Gallagherin varjosynttärit Semifinalissa olivat erittäin mukavat. Ihmisiä oli paikalla vain pari kourallista (ehkä Tavastian edessä notkuneet japanimangagoottiglamteinit karkottivat satunnaisia Oasis-ohikulkijoita pois), mutta yllättäen se ei haitannut tunnelmaa ollenkaan: kaikki minglailivat mukavasti keskenään ja varsinkin lopussa suurin osa oli melko liikuttavassa humalassa todella supersonic. Liam & Patsy Recreation Clubin tapahtumissa on aina todella lämminhenkinen ja humoristinen atmosfääri, paikasta tai ajasta riippumatta.

DJ:nä toimiminen oli yllättävän kivaa, mutta myös hankalaa. En ehtinyt soittaa läheskään kaikkia niitä biisejä, joita olin ajatellut soittaa. Pyrin keskittymään enemmän b-puoliin ja harvinaisuuksiin, mutta väliin oli välttämätöntä pistää Wonderwallin tai Cigarettes & Alcoholin tyylisiä puolipuhkikulutettuja klassikoitakin, koska ne on yksinkertaisesti vain pakko soittaa. Levyjen soittaminen yleisötilaisuudessa oli erittäin hauskaa, koska se on samaa mitä tekisin muutenkin kotona yksikseni, mutta nyt juomat olivat ilmaisia ja äänentoistolaitteet laadukkaampia.

Toivottavasti L&PRC jaksaa yhä pysyä voimissaan ja jatkaa Oasis-aatteen levittämistä Suomessa! Vaikka yleisön määrä tällä kertaa olikin vähäinen, sen laatu oli sitäkin parempi. Erityismaininta vielä Juha Lahden ja Jussi Hämäläisen todella kekseliäille ja taidokkaille Oasis-covereille! Näitä voisi kuunnella jopa levyltäkin!

Muuta: Vartijakortti löytyi tänään poliisiasemalta. Olivat unohtaneet postittaa sen. Huomenna pitää soitella firmaan ja kysyä, onko töitä vielä.

Ja pääsin siitä maaliskuussa reputtamastani tentistä nyt toukokuussa läpi! Sain vieläpä 4:sen! Hyvä tasonkorotus. Koko vuoden opintopistesaldosta tuli siis ihan tyydyttävä, nyt voi olla kesän ajan rauhassa ainakin sen suhteen.

Tweet