Vartijakurssi, 1. päivä

"Tästä eteenpäin kun kirjoitatte 'vartija', muistakaa että siinä on J-kirjain."

Näin sanoi vartijakurssin vetäjä tänään. Totta kai siinä oli huumoria mukana, mutta ei se täysin pelkästään vitsi ollut.

Heräsin tänään heti kuuden jälkeen, jotta ehtisin Malmille kahdeksaksi. Kuudelta aamulla ei oikein ole minun aikani. Eikä Malmi oikein ole minun paikkani (vaikka ei siinä mitään pahaa vikaa olekaan).

Muista osallistujista enemmistö tuskin oli lukiota nähnytkään. Paitsi ehkä se katkeran tuntuinen vanhempi nainen, joka oli vaihtamassa ammattia "musiikkialalta" hälytyskeskusneidiksi.

Yksi koulutuspäivä kestää kahdeksan tuntia ja asiat käydään hiiiitaaaasti. Tänään kerrottiin mm. työsuojelusta ja työehtosopimuksesta. Huoh. No, ehkä ne ovat tärkeitä jos aikoo jäädä vartiointialalle pidemmäksi aikaa, mutta näin kesätyöhön haluavalle ne olivat oikeastaan täysin turhia.

Muista aihepiireistä käytiin läpi muutamia pelotteluluonteisia esimerkkejä, kuten tarina myymälävarkaasta, joka oli puukottanut vartijan pidätyshuoneessa. Tai vartijasta, joka oli aidan yli kiivetessään jäänyt kihlasormuksestaan aitaan kiinni ja menettänyt sormensa. Ei kovin innostavia tarinoita. Kontrastina näille actionintäyteisille kertomuksille mainittiin "portinvalvontahommista, joissa voi pelata Pleikkaria koko päivän". Sitä ei taidettu arvostaa kovin paljon - mutta juuri sellaiseen hommaan ainakin itse haluaisin!

Taukoja pidettiin yhteensä yli puolitoista tuntia! 40 minuuttia ruokailuun ja 30 minuuttia kahviin. Itse lähtisin mieluummin vain aiemmin kotiin kuin hengailisin jossain parkkipaikalla puoli tuntia ruokailun jälkeen.

Kahdeksan tuntia takana, 32 vielä edessä. Kyllä se tästä helpottaa, kun tottuu aikaisiin herätyksiin ja oppii hallitsemaan tylsistymisen. Ja iPodin keksijälle äärettömän kokoiset kiitokset; ilman sitä ei jaksaisi möllöttää taukoja.

Muuta:

Tässä [lähde] on nyt vuoden paras kappale. Paitsi että se julkaistiin jo vuonna 2004. Johnny Boyn äärimmäisen pitkäniminen You Are The Generation That Bought More Shoes And You Get What You Deserve yhdistää klassista Motown/tyttöbändisoundia moderniin kapitalistiseen yhteiskuntakritiikkiin (tai sitten vain muutamaan kärkevään nokkeluuteen) ja onnistuu tarttumaan kuulijan mieleen ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien. Voisin soittaa tätä nyt 100 kertaa peräkkäin! Ladatkaa biisi. Ette tule pettymään. Vartian kunniasanalla.

Tweet