Suedesta tutun, nyt jo kolmanteen soololevyynsä ehtineen Brett Andersonin viimevuotinen Wilderness-albumi oli täynnä hienoa, melankolista, akustisvoittoista musiikkia, mutta ei tasokkuudestaan huolimatta saavuttanut suurta menestystä. Onneksi Anderson ei ole moisesta masentunut ja esimerkiksi kasannut Suedea uudelleen kokoon rahantekotarkoituksessa, vaan jatkaa omantyylistään soolouraa nyt Slow Attack -nimisellä uudella levyllä.Kun Wildernessin hallitsevat instrumentit olivat lähinnä akustinen kitara, piano ja sello, Slow Attack tuo äänimaailmaan mukaan myös komeasti soivia puupuhaltimia kuten klarinettia, oboeta ja englannintorvea. Ennen levyn julkaisua Anderson ja Slow Attackin toinen säveltäjä / tuottaja Leo Abrahams lupailivat, että musiikissa kuuluisi Talk Talk -vaikutteita, ja tämä lupaus toteutuu nimenomaan upeiden puupuhallinsovitusten myötä. Muilta osin Slow Attack on sävellysten ja soiton puolesta paljon perinteisempää pop-musiikkia kuin Talk Talkin suuresti jazz-vaikutteiset mestariteokset.
Kokonaisuutena leijailevia puhallinsovituksia ja melankolisia laulumelodioita yhdistelevä ratkaisu on Andersonille erinomaisesti sopiva ja Slow Attack onkin ehdottomasti paras albumi, jossa Anderson on ollut osallisena sitten Head Musicin. Kaikenlaiset Suede-kaiut tippuivat pois kelkasta jo Wildernessillä, mutta Slow Attack tuo entistäkin kirkkaammin esiin nimenomaan Andersonin oman vision ja persoonallisen tyylin. Suede-vuodet tietysti jättivät yleisön mieliin erittäin vahvan kuvan Andersonista, mikä saattaa vaikeuttaa tämän uuden, vähäeleisemmän ja rauhallisemman tyylin omaksumista, mutta Anderson ansaitsisi ehdottomasti arvostusta myös sooloartistina.
Slow Attackin kappaleiden, kuten esimerkiksi avausbiisi Hymnin tai surumielisen Ashes Of Usin pehmeät ja kauniit melodiat loistaisivat kärkikastissa millä tahansa Sueden klassikkolevyistä ja Anderson tulkitsee ne persoonallisella äänellään hyvin tunteellisesti ja kypsästi. Kappaleiden tunnelma on usein hauras ja samalla keveä, jollain tapaa kevättalvinen tai vastaherännyt. Levyllä on ehdottomia kohokohtia, mutta en haluaisi nostaa yksittäisiä kappaleita erikseen esiin, sillä ennen kaikkea kyse on kokonaisuudesta. Slow Attack on täynnä positiivisia yllätyksiä ja nautinnollisia yksityiskohtia, joista muodostuu vaikuttava kokonaisteos. Viimeistään nyt Brett Anderson ottaa lopullisen pesäeron Suede-saagaan ja nousee suureksi artistiksi omalla nimellään.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti