Viikon viitonen

Olin juuri menossa nukkumaan ja tekemässä itselleni rauhallista nukahtamislistaa, kun mieleeni juolahti, että osan listan kappaleista voisi kenties esitellä Viikon viitosessakin. Joten tässä sitä siis ollaan:

World Party - Ain't Gonna Come Till I'm Ready World Party eli Karl Wallinger soitti 1980-luvulla koskettimia The Waterboysissa, mutta siirtyi pian tekemään erittäin Beatles-vaikutteisia soololevyjä (joista eräältä Robbie Williams löysi coveroitavakseen kappaleen She's The One). Tosin Ain't Gonna Come Till I'm Ready kuulostaa kyllä enemmän Princeltä.

World Party - And I Fell Back Alone Samaan syssyyn vielä toinen kappale vuoden 1990 Goodbye Jumbo -albumilta, jota saattaa hyvällä tuurilla nykyisinkin bongata tavaratalojen alelaareista muutamalla eurolla. Kokonaisuudessaan erittäin toimiva, puhdas pop-levy.

Bright Eyes - We Are Nowhere And It's Now Lähdin itse asiassa tekemään soittolistaa tämän kappaleen ympärille. Conor Oberstin laulutyylistä voi varmasti olla montaa mieltä, mutta ainakin tällaiseen surumieliseen sävellykseen sopii mainiosti hieman horjuva tulkinta.

Radiohead - Talk Show Host Tätä loistavaa Radiohead-kappaletta tulee kuunneltua aivan liian harvoin. Minimalismi kunniaan.

Spiritualized - The Straight And The Narrow Useat vuosikymmenen parhaita levyjä listanneet lehdet ja verkkosivustot ovat jo ehtineet asettaa Jason Piercen vuoden 2001 albumin Let It Come Downin lähelle kärkisijoja - ja aivan perustellusti. Pierce ei osaa lukea nuotteja, mutta hän halusi kirjoittaa kaikki levyn orkesterisovitukset itse, joten työhön kului neljä vuotta. Tuloksena oli massiivisia vyörytyskappaleita sisältävä levy, jonka kärkibiiseihin tämä ehdottomasti kuuluu.

kuva taas täältä

Tweet