Tammikuussa palasin New Yorkista mm. meedion tavanneena ja matkustin Oasis-keikalle Tukholmaan, jossa sain oudon puhelun.
Glamourisen tammikuun jälkeen helmikuu oli melko masentava: kaupassakäynti oli ahdistavaa, mutta bussimatkalla pultsari-Visa piristi minua ja minä pultsari-Visaa.
Työnhaku oli mielessä päällimmäisenä asiana maaliskuussakin: jouduin toteamaan, ettei elämäni ollut kuin Roald Dahlin tarinoista, ja homma alkoi mennä kaikilta osin jo aika epätoivoiseksi. Lisäksi jouduin kummalliseen kättelyyn ja muoti aiheutti kärsimystä verkkokalvoilleni.
Huhtikuussa alkoi jo hieman helpottaa. Tee ja kevätaurinko lämmittivät ja Lordi-virkkausohjeet hämmensivät.
Kirjoitin sekä huhti- että toukokuussa melko vähän. Vapun jälkeen tutun jäätelön nimi oli yhtäkkiä muuttunut, The Crash lopetti ja eurovaalien olemus mietitytti.
Kesän alkajaisiksi löysin lopulta töitä (joskin tilanteen onnellisuus kiteytyi myöhemmin hyvin samalla tavalla kuin The Smithsin biisissä), kävin vihdoin viiden vuoden venyttämisen jälkeen autokoulun loppuun ja levitin tietoa, miten jokainen saa Spotifyn itselleen ilman kutsua.
Autokoulun käyminen tavallaan kostautui heinäkuussa: semiromutin kaverilta saadun laina-auton liikennemerkkipylvääseen. Se harmitti. Onneksi pääsin kuitenkin toisen kuskin kyydissä huippuhauskalle Suomen-kiertueelle. Siitä seurasi myös vuoden paras blogikirjoitus.
Elokuu oli sekä jälleennäkemisten että hyvästien aikaa: Mäkkärin klassinen omenapiiras palasi, mutta Oasis lopetti.
Syksyn tullen jouduin taas palaamaan kesänvietosta ihmisten ilmoille, mikä johti kiusallisiin tilanteisiin mm. autossa ja pukeutumisasioissa.
Lokakuussa oli aikaa pohtia tiedonvälityksen nykytilaa ja tulevaisuutta ja käydä kahviloissa. Tiimipelaajana oleminen tuotti haasteita, mutta aforismi lämmitti sielua.
Marraskuussa oli niin kiireistä, etten ehtinyt vapaa-ajallani oikein muuta kuin nukkua. Onneksi näin hauskoja unia soijasta ja vanukkaista.
Unet jatkuivat joulukuussa. Töissä anarkistinen keskisormennäyttäjä huvitti, mutta laivalla ei huvittanut oikein mikään.
Ja tässä sitä nyt ollaan. Seuraavaksi aion listata koko vuosikymmenen parhaat kappaleet ja albumit. Siinä saattaa kestää tovi eikä se välttämättä ole kiinnostavaa kenenkään muun mielestä, mutta tarvitsen niitäkin listoja lähinnä vain oman muistini tueksi.
Lämmin kiitos kaikille tätä blogia tänä vuonna lukeneille! Toivon ainakin itse, että ehtisin ja haluaisin ensi vuonna kirjoittaa enemmän ja useammin. Blogin kirjoittaminen on kuin kullanhuuhdontaa: etukäteen on melko mahdotonta tietää, milloin jotain hauskaa sattuu eteen.
Oikein mainiota uutta vuotta jokaiselle!
Tekstit
4 kommenttia:
Yo! Sun pitäis paljon useammin kirjoittaa, twitata myös paljon useammin.
Yksi juttu tuli vielä mieleen. Jos teet kimmon ja vesan kanssa uuden reissun, niin käykää myös mun kotikaupungissa. Vannon, että tästä tulee seuraava junttikaupunki. (Ei kerrota sen nimeä, että olisit tosi inside, tai sitten mä yritän olla).
Muistin muuten noi kaikki teksit, mikä hieman pelottaa.
Hei, piti muuten just kehua, että sun Twitter on tällä hetkellä yks kiintoisimmista! Se on hyvä, että kirjoitat usein ja hyödyllisiä asioita, ihan oikeesti.
Joo, meiltä jäi se osa Suomesta vähän kiertämättä - siellä ois hyvä käydä seuraavalla kerralla.
Listat ovat tärkeitä!
.f
Lähetä kommentti