Tiimipelaaja

Töissä oli tänään tiiminrakennus- ja hengenkohotuspäivä. Asiasta oli lähetetty e-maileja monta viikkoa, mutta olin onnistunut unohtamaan koko jutun. Tulin töihin normaalisti kahdeksaksi, mutta olinkin puoli tuntia myöhässä, sillä päivän energinen tsemppausohjelma olikin alkanut virallisesti jo puoli kahdeksalta. Kaikki kynnelle kykenevät osa-aikaiset työmuurahaiset oli kutsuttu paikalle ja jaettu päivän ajaksi kolmeen keskenään leikkimielisesti mutta kunnianhimoisesti kilpailevaan ryhmään. Sain kuulla olevani ryhmässä B. Koska olin myöhässä, minulla ei ollut aavistustakaan, keitä muita B-ryhmään kuului. Aloin silti heti kuitenkin tuntea suurta B-ylpeyttä ja vihata A- ja C-ryhmien laiskoja luusereita.

Ryhmien paremmuutta mitattiin oransseilla pöytätennispalloilla, joita jokainen ryhmä sai tiputella onttoihin muoviputkiloihin sitä mukaa, kun työtehtäviä tuli päivän mittaan täytettyä. Omalla B-ryhmällämme kulki eräässä vaiheessa jopa niin hyvin, että saimme ensimmäisen putkilon täyteen palloja ja jouduimme etsimään käsiimme toisen tyhjän putken lisäpalloja varten. Sydämeni oli lähes pakahtua riemusta joka kerta, kun pääsin tipauttamaan pallon onnistumisputkeen.

Päivän lopussa paras ryhmä palkittiin. Suureksi harmikseni se oli ryhmä C. He saivat palkinnoksi keltaiset paperipussit, joista paljastui vaaleanpunaiset, halvimmat mahdolliset Tiimarista löytyvät muistilehtiöt. Heille taputettiin. Sitten kaikkien yhteishenkeä vielä lujitettiin entisestään huutamalla firman nimi yhteen ääneen. Itse huusin sen kaksi kertaa keihäänheittäjämäisellä karjunnalla ennen kuin kukaan muu oli ehtinyt huutaa mitään. Vain yksi ihminen tajusi tämän huumoriksi ja nauroi. Muut luultavasti ajattelivat minun vain olevan todellinen tiimipelaaja, työnantajastaan ylpeä toimistomaailman uskonsoturi. Ehkäpä minut ylennetään junior-projektipäälliköksi ensi viikolla!

Lähdin mitä nopeimmin kotiin viimeisen, hauskan hengenkohotusvideon jälkeen. Paikalle jääneiden iltapäivä jatkui toimistolla oluen ja siiderin parissa ja myöhemmin ohjelmassa olisi siirtyminen johonkin baariin koko porukalla.

Ei, tämä ei ole jokin uusioversio Orwellin 1984:stä. Tämä on totta ja arkipäivää. Toisin kuin Orwell ennusti, emme joutuneet muutaman totalitaarisen supervallan alistamiksi, vaan niiden sijaan saimme satamäärin pseudo-uskonnollis-ideologisia yhteisöjä ja ryhmiä, mm. yrityksiä, joilla jokaisella on oma uuskielensä, maailmankatsomuksensa, pyhät kirjansa ja myyttiset gurunsa, joille vannotaan uskollisuutta naurettavissa seremonioissa, joille kukaan ei uskalla nauraa, koska kukaan muukaan ei naura. Missä voin liittyä Veljeskuntaan?

Tweet