Ohikatsomisen vuosikymmen

The Guardianin sivuilla on pian päättyvän 00-luvun kunniaksi käynnissä kirjoitussarja nimeltä 2000 to 2009: Reviews of the decade. Sarjassa yritetään kartoittaa tämän vuosikymmenen suurimpia ilmiöitä mm. politiikan, talouden, tekniikan ja kulttuurin saroilta.

Kevyemmissä teksteissä esimerkiksi Dizzee Rascal ja Paris Hilton kertovat omista 00-kohokohdistaan, mutta hieman syvällisemmistä artikkeleista paras on ehdottomasti näytelmäkirjailija David Haren hieno vuosikymmenyhteenveto It all started 96 hours after 9/11. Siinä Hare määrittelee viimeisten n. 10 vuoden olleen ohikatsomisen vuosikymmen: aika, jolloin olemme kiinnittäneet suurimman huomiomme kaikkeen muuhun paitsi olennaiseen.

Tärkein ohikatsomisen vuosikymmentä määrittelevä toimi on tietysti USA:n edellisen presidentin George W. Bushin sotaisa ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Hare kirjoittaa, miten 9/11-iskujen jälkimainingeissa Bush lähipiireineen päätti tietoisesti suunnata huomionsa kohti Irakia ja Saddam Husseinia, vaikka olennaisimman asian - eli terrorismin vastaisen taistelun kannalta - Irak oli enimmäkseen epärelevantti kohde. Tämä oli alkupiste ohikatsomisen vuosikymmenelle ja tavallaan loi yleisen asenneilmapiirin, jonka puitteissa yhteiskunnan eri osa-alueet ovat siitä lähtien toimineet.

Sama pätee talouteen. Nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin voidaan nähdä myös johtuneen ohikatsomisesta ja tietoisesta tosiasioiden välttelemisestä: USA:n köyhille tarjotut, arvottomat mutta monimutkaisiksi eteenpäin myydyiksi sijoitustuotteiksi paketoidut roskalainat toimivat alkusysäyksenä kansainväliselle taloustaantumalle. Näiden epävarmojen lainojen riskit olivat kyllä hyvin tiedossa, mutta kukaan ei halunnut katsoa totuutta silmästä silmään ja tunnustaa ongelmaa. Tyypillistä ohikatsomisen vuosikymmenelle.

Yleinen ohikatsomisen ilmapiiri ei koske pelkästään korkean tason politiikkaa tai taloutta, vaan näkyy myös päivittäisessä elämässämme. Hare kirjoittaa osuvasti, miten "poissaoleva" tuntuu nykyisin aina voittavan "läsnäolevan": esimerkiksi puhelimeen vastaaminen saa ohikatsomisen vuosikymmenellä aina keskeyttää vaikkapa kahvilakeskustelun, sillä soiva puhelin voi tarjota jotain "uutta" ja "jännittävää", joka tuntuu tärkeämmältä kuin se, mikä juuri tällä hetkellä on jo käsillä. Tekniset laitteet, verkottunut kommunikaatio ja kaikenlaiset oheisaktiviteetit vievät ajastamme yhä suuremman osan ja todellinen elämä on vaarassa jäädä taka-alalle.

Hare ei kuitenkaan itse täysin tuomitse ohikatsomista, vaan tunnustaa tekevänsä sitä paljon itsekin. Silti on oletettavissa, että seuraavalla vuosikymmenellä tulemme kokemaan asenteellisen vastareaktion nykyiselle ilmapiirille. Hare ennustaa, että uuden vuosikymmenen sankareita tulevat olemaan ne, jotka uskaltavat katsoa kohti eivätkä ohi. Toivotaan, että hän on oikeassa.

Tweet