Visa

Olen yhä hieman taikauskoinen, vaikka olenkin yrittänyt päästä tästä piirteestä eroon. Jollain tasolla olen vakuuttunut esimerkiksi siitä, että alkoholistit näkevät jotenkin muiden ihmisten läpi ja että heidän puheissaan on paljon totta. Eli tavallaan puistojen ja bussipysäkkien spurgut ovat jonkinlaisia ennustajaukkoja.

Tänään kohtasin bussissa Karhun-metsästäjän nimeltä Visa. Visa teki melkoisen sisääntulon, sillä hänen puhelimensa soitti ärsyttävää rokkia varmasti ainakin minuutin ajan sillä välin, kun hän maksoi lippuaan. Kun hän lopulta oli saanut aseteltua itsensä ja suuren Stockmannin muovikassinsa minua vastapäätä ja puhuttua lyhyen puhelunsa, hän pyysi kohteliaasti anteeksi. Kohautin olkapäitäni ja muodostin suullani äänettömät sanat "Ei se mitään."

Tämän jälkeen Visa risti ruskeat buutsinsa mukavaan asentoon ja aloitti kommentointinsa. Hän katsoi käytävän toisella puolella istuvia kahta Viron-matkalta palannutta melko vanhaa bisnesmiestä ja kysyi sarkastisesti mutta pehmeästi, "Tuleeko teistä ikinä rikkaita?" Liikemiehet eivät vastanneet mitään, joten Visa päätteli, että "Ei tule." Sitten hän katsoi minua silmiin ja sanoi: "Mutta susta tulee." Juomariennustukset vakavasti ottavana henkilönä olin tästä syväanalyysistä jopa melko mielissäni ja nyökkäsin Visalle itsevarmasti.

Olisi tosin pitänyt arvata, että Visalla oli vielä muutakin asiaa. "Raha. Onko se elämässä tärkein asia? Sitä on aika helppo saada. Mutta ei se ole tärkeetä. Ihmissuhteet. Ne on tärkeimpiä. Mullakin meni se ihmissuhde ihan piloille. Ootko sä ikinä ollut rakastunut? Mä olin vähän rakastunut. Mutta sillä muijalla oli toinen. Se lähti. Sen jälkeen mä oon juonut. Kaks kuukautta oon juonut. Ei mua kiinnosta enää. Otin töistä loparit, bbbrrrlllhhhrrppp [yhdentekevää haistattelua kuvaava päristys], olin hyvässä asemassa. Mutta ei sillä oo väliä. Sanoin, että pitäkää hommanne. Kämppä mulla sentään vielä on - tai kolmekin oikeestaan, mutta mitä vittua sillä on väliä. Katselen neljää seinää ja juon. Mä täytin 50 - vaikka varmasti näytänkin ihan 106-vuotiaalta, enkö? Aion juoda loppuelämän." Ja niin edespäin.

Itse asiassa Visa ei näyttänyt 106-vuotiaalta, eikä oikeastaan edes 50-vuotiaaltakaan. Visa oli jonkinlainen luxus-spuge. Olen tavannut vaikka minkälaisia graafisia suunnittelijoita ja mediamanagereita, joilla on vähemmän trendikkäät trendisilmälasit kuin Visalla. Visan oluetkin olivat tosiaan Stockmannin kassissa, ja ärsyttävää rokkia soittanut Nokia oli lähes uusinta mallia. Asuntojakin Visalla oli jostain syystä kolme?! Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että tämäkin Visa oli vain luottokriisin uhri ja että hänen kurssinsa voisi lähteä nousuun hyvinkin pian. Ehkä olisi pitänyt vaikkapa pyytää Visaa toimimaan Spuget-yhtyeen A&R-scouttina nyt kevään ajan ja voisimme sitten syksyllä lanseerata konseptin Asko Kalloselle..?

Kun poistuin bussista, yritinkin siis piristää Visaa ja muistutin häntä mm. siitä, että kevät on pian tulossa ja että nyt on vain pidettävä leuka pystyssä ja niin edelleen. Visa lupasi yrittää. Toivotaan, että hän onnistuu. Mielestäni Visan tilanne on jotenkin vertauskuvallinen koko maailmalle tällä hetkellä. Kaikki ovat nyt ottaneet vähän takkiin, mutta eiköhän se kevät sieltä tule vielä.

Tweet