Pasilan ensimmäinen tuotantokausi oli sen verran loistokas, että olin toisen kauden osalta jo varautunut jonkinlaiseen pettymykseen; samaa tasoa olisi varmasti vaikea pitää yllä. Mutta käsikirjoittaja Atte Järvinen joukkoineen on osoittanut kaikki huolet täysin turhiksi: Pasilan uudet jaksot ovat hämmästyttävän hauskoja ja tuntuvat vain parantavan juoksuaan viikko viikolta!Mielestäni Pasilan suurin viehätys on nerokkaan oudoissa yksityiskohdissa. Esimerkiksi siinä, miten syytökseen "Sä olet ihan hirvee jätkä!" vastataan vihaisesti "Hei, mä olen Plan-kummi!" Tällaiset jutut tulevat myöhemmin katsottuina luomaan oivaltavaa ajankuvaa ja tarjoamaan kiehtovan näkemyksen Suomesta 00-luvun lopulla!
Sarjassa on myös paljon aivan oikeasti aika syvällisiäkin juttuja. Päähenkilö Kyösti Pöystin elämää ja olemusta analysoivat niin seurustelukumppanit, satunnaiset spurgut, kollegat kuin psykiatritkin ja esittävät usein melko tarkkanäköisiä ja yleispäteviä totuuksia, jotka pätevät moniin meistä! "Et mene elämässäsi minnekään, mutta mieluummin ahdistut siitä, kuin otat jonkun suunnan. Et tiedä, mitä haluat, mutta tiedät helvetin tarkkaan, mitä et halua. Pidät kaikkia muita tylsinä, mutta kadehdit niitä samalla. --" Ainakin itse pidän esimerkiksi edelläolevaa katsausta hyvinkin todenperäisenä ja koen samastuvani Pöystiin.
Pasilan toisen kauden hienoja piirteitä on myös se, että sarjan hahmot kehittyvät selkeästi ja heidän piirteitään viedään käsikirjoituksessa uusille urille. Esimerkiksi tuoreimmassa jaksossa kohtaus, jossa Repomies viimein hermostui Routalemmen iänikuiseen jännäilyyn, oli melko kohahduttava!
Pidän myös siitä, että Pasilassa mainitaan aika-ajoin Wikipedia.
Tekstit
2 kommenttia:
Itseäni kosketti viime jakossa erityisesti se, milloin asioista tulee jänniä. Minusta päinvastoin tuntuu, että asiat eivät enää ole niin jänniä, mikä on surullista.
Mm-m, johtuuko se Antti ajan puutteesta? Mä luulen, että esim. Repomies näkee kaiken jännänä siksi, että sillä on aikaa miettiä.
Lähetä kommentti