Mistäköhän johtuu, että hyvä musiikki kuulostaa vielä paremmalta, jos sitä kuulee yllättävässä tilanteessa?Sain alkuillasta Oasis-gurultani tekstiviestin, jossa hän kertoi pysähtyneensä paikoilleen City-käytävään, kun Let There Be Love oli alkanut soida kauppakujan kaiuttimista. Sellaiset ovat hienoja hetkiä! Muistan itsekin, miten kasvoilleni nousi pari vuotta sitten Stockmannilla leveä hymy, kun tavaratalossa alkoi kuulua She's Electric.
Mutta miksi suosikkimusiikistaan pitää vielä tavallistakin enemmän, jos kuulee sitä oudossa paikassa? Miksi She's Electric on Stockmannin keskusradiosta kuultuna nautinnollisempi, kuin omasta iPodista valittuna?
Ehkä siinä on taustalla jonkinlainen toiveikas omahyväisyys: "Nyt koko Stockmann kuulee Oasista! Ullanlinnan turkismummotkin saavat Gallagher-annoksen!", voi ajatella mielessään. Tai sitten ilahtuu siitä, että jossain on joku toinen, joka myös pitää hyvästä musiikista ja on vaikutusvallallaan valinnut sen soitettavaksi esimerkiksi tavaratalossa. Jonkinlainen palvelus: joku jossain on laittanut Oasiksen soimaan ja tuo sinulle iloa ilman, että sinun itse tarvitsee tehdä sitä. Joka tapauksessa koko maailma on hetken aikaa parempi, kun suuri yleisö tulee altistetuksi hyvälle musiikille.
Nykyisin hyviä biisejä voi saada korviinsa hyvinkin satunnaisissa paikoissa: eilen kuulin bussissa Dodgya ja Supergrassia, joista etenkin Dodgy on nykyisellään jo niin kulttibändi, että sen kuuleminen edes omalta iPodilta olisi jo melko yllättävää! Kaikkein hämmentävin kuulokokemus sattui kuitenkin pari viikkoa sitten, kun odottelin Pasilan alkamista: TV2:n Homeloukku-ohjelman (!) taustalla soi The Good, The Bad & The Queenin loistava Herculean. Haluaisin todella tietää, kuka keksi yhdistää Damon Albarnin hienon Lontoo/Irak-hymnin homeisiin omakotitaloihin - jostain syystä se toimi aivan täydellisesti!
Tekstit
11 kommenttia:
En oo itsekään tullut ajatelleeksi tuota, mutta täysin oikeessa olet, että ne biisit kuulostaa loistavilta oudoissa paikoissa.
Oasis alkaa olla jo niin harvinaista kuultavaa Suomessa, että ihan varmasti tuntuu upealta kuulla sitä missä tahansa tilanteessa - vaikka radiossakin.
Itse olen pariin otteeseen yrittänyt pyytää sitä baarissa, mutta tiskijukkaa se on lähinnä huvittanut, samoin muutamia kavereitani joille Oasis edustaa jotain muinaista jäännettä karmealta 90-luvulta.
Joskus kuitenkin sattuu ihmeitä: eräässä helsinkiläisessä juottolassa, täysin yllättäen, alkoi kerran soida Oasiksen Cigarettes and Alcohol-biisi. Biisihän on aivan kamalan hyvä ja sopi tilanteeseen niin, että kaksi tuoppia nousi päähäni viiden edestä sen reilun kolmen minuutin aikana.
Niin, ihmisten Oasis-käsitys on kyllä aika luutunut 90-luvulle. Hyvä esimerkki oli esim. Hesarin Nyt-liitteen Noel Gallagher -haastattelu, jossa Otto Talvio ihmetteli, kun Noel ei ollutkaan ihan k-pää vaan rento heppu. Kaikille muille se on ollut selvää jo pitkään, mutta Talviolla oli muistissa vaan 90-luvun riita-Oasis-klisee.
Kyllähän esim. Molly Malone'sissa soi Oasis ja muukin hyvä musiikki oikeastaan melkein koko ajan. Muutenkin ehkä juuri "irkkubaareissa" kuulee todennäköisimmin hyvää musaa. Mutta ehkä juuri paras yllätysfiilis tulisikin, jos Champagne Supernova alkaisi soida vaikka Onnelassa!
Jos Champagne Supernova joskus soi Onnelassa, minä voitan lotossa.
Tosin en lottoa enkä käy Onnelassa. Mutta hienoa se olisi joka tapauksessa!
Asiaa sivuten; paljonkohan Oasiksen uusin on myynyt Suomessa? Maailmanlaajuisesti myynti lienee miljoonan pintaan, ellen nyt ihan väärin muista. Suomessa voisi olla parin tuhannen pintaan..
Guardianin mukaan DOYSin kv-myynti olisi n. 1,6 miljoonaa tällä hetkellä: http://www.guardian.co.uk/music/2009/feb/26/oasis-win-nme-awards
Ehkä just jossain parin tuhannen pinnassa Suomessa. Todella pientä se on. Listalla levy oli 2 viikkoa, sijoitukset oli 14. ja 24.
Kovimmat fanit ostaa kuitenkin levyt nykyisin saatavina megalomaanisina "from internet only" -keräilyversioina, jotka ei näy suomalaisessa "virallisessa" myynnissä. Mainstream -kuluttajat ei taida Oasista juuri ostella Suomessa enää.
U.N.K.L.E :n Psyence Fiction -levyltä soi matskua soi viime syksynä Stockalla ollessani, harvinaisen kova veto.
t: lokaali
Joo, yleismenestykseen tarvittaisiin varmaan radiohitti, eikä Dig Out Your Soulilla taida sitten sellaista olla. Olisin vähän odottantu I'm Outta Timesta radiomenestyjää, mutta ei siitä tainnut tulla. Eilen yöllä vähän ennen yhtä MTV näytti Falling Downin, heheh.
Tai kun löytää laukusta tai jostain karkkia yllättäen! Maistuu paljon paremmalle ku kaupasta juuri ostettu :) ei mitään lisäaromeja, vaan ihan se et se löytyy yllättäen
Totta! Sellaiset on elämän hyviä hetkiä. Musta tuntuu, että olen joskus tänne kirjoittanutkin karkin löytämisen hienoudesta, mutta en nyt löydä sitä postausta...
Pari vuotta sitten tein tällaisen listan parhaista lähikaupassa kuulemistani biiseistä:
1. The Stone Roses - Fools Gold
2. The Charlatans - The Only One I Know
3. The Sundays - Here's Where the Story Ends
4. The Wannadies - You and Me Song
5. The Beta Band - Dry the Rain
6. Mansun - Wide Open Space
7. Pulp - Babies
8. A-Ha - Take On Me
Mielestäni suht kovaa kamaa tamperelaisen perus-S-Marketin muzakiksi. Enkä edes muistanut listata kaikkea mainitsemisen arvoista - varmasti myös Oasis soi joskus, samoin Kula Shaker ja ties ketkä. Joskus oli pakko jäädä roikkumaan vielä hetkeksi, vaikka ostokset olivat jo kasassa.
Sittemmin kauppa muutti uusiin tiloihin ja musiikki loppui. Voi sitä murheen päivää! En ikinä edes tullut kysyneeksi, kuka ne musiikit valitsi.
Aika tajutonta! Beta Bandia ja Mansuniakin! Siellä on ollut jo joku aika diippi connoisseur valitsemassa... Huh!
Lähetä kommentti