McDonald'sin omenapiirakka oli juuri sellainen asia, jonka poistumiseen suhtautui jotenkin ymmärtäväisesti ja itsestäänselvästi: se oli osa lapsuutta, osa parempia aikoja, osa arkipäivän magiaa. Siis osa jotain katoavaa ja siksi itsekin katoavainen. Kun omenapiirakan häviäminen Suomen McDonald'seista oli muutama vuosi sitten pakko todeta, ei auttanut kuin ottaa asia vastaan suuremmitta itkuitta. Se olikin aivan liian hyvää pysyäkseen täällä.
Piirakka on kuitenkin pysynyt lämpimissä, jopa kieltä polttavissa muistoissa kaikki nämä vuodet. Talvipakkasillakin on joutunut Mäkkärissä syömään kylmiä jälkiruokia kuten McFlurryja tai pirtelöitä, sillä höyryävää omenapiirakkaa ei ole ollut saatavilla. Tammikuun Oasis-matkalla Tukholmassa tilasin Götgatanin trendi-Donaldsissa rapean omenaherkun tihkusateisen keskiviikkoaamun tunnelmankohottajaksi ja luin kaihoisasti piirakan pahvipakkausta, jossa ainesosalista oli yhä myös suomen kielellä. Mielessä häivähti jopa ajatus Ruotsiin muuttamisesta omenapiirakan perässä.
Tänään muuttoaikeille tuli kuitenkin stoppi, kun Ruoholahden McDonald'sin ruokalistaplakaatti yllätti: piiras oli palannut! Vuosikausien pitkän kylmän kauden jälkeen tuo rouskuva, kanelinen, makea mestariteos on taas täällä! En ollut uskoa silmiäni! Olin jo niin ehtinyt tottua maailman epäoikeudenmukaisuuteen, josta omenapiirakan maastapako oli yksi näkyvimmistä osoituksista, etten hehkeimmissä unissanikaan olisi osannut odottaa kohtaavani tuota kullankellertävää herkkuarkkua uudemman kerran. Kaikki oli kuten ennen: ensiluokkainen, ei kovin omenapiirakkamainen mutta ainutlaatuisen addiktoiva maku, vaaran tunnetta lisäävät varoitustekstit piirakan sisällä lymyävästä hornamaisesta kuumuudesta, origamimaisen tyylikäs pahvikotelo... oli kuin olisin tavannut ainaiseksi kadotetuksi uskomani ystävän uudelleen!
Omenapiirakka on taas täällä. Ja jos tällä kertaa olemme sille tarpeeksi hyviä, saattaa se kenties pysyä kanssamme myös jatkossa.
Omenapiirakansyöntimusiikiksi Spotifystä aiheeseen heppoisasti liittyvä Mark Morrisonin Return of the Mack.
6 kommenttia:
ei vitsi, toi on kyllä mäkkijälkkärien parhaimmistoa! (vaikka tota syödessä aina paloi kieli..)
Joo, se kielen palaminen on ehdoton osa koko sitä nautintoa! Tuntee elävänsä reunalla. ;-)
Taas ruokavinkki, tosin mäkkärivinkki. Kannataa ostaa joskus 3 juustoa ja pirtelö. On nimittäin yllättävän hyvä yhdistelmä. Jos oikein pihiksi mennään, niin iso pirtelö maksaa hesessä 2 euroa ja mäkissä 2.70. Tosin mcdonalds laatu on parempi. Muutenkin kannattaa soveltaa noissa hinnoissa, joskus saa yllättävän halvalla yllättävän paljon. Suomessa ei käsittääkseni oo mcdonaldseissa aamupalaa ollenkaan? Ainakin ruotsissa saa tosi hyvän aamupalan ja halvalla. Taas tasokas kommentti.
Totta: juustoja kannattaa aina ottaa ainakin enemmän kuin yksi! Ne on sen verran hyviä, että joka kerta haluaa enemmän. Kolme voisi olla hyvä lukumäärä, sillä sen olen ainakin todennut, että neljän kanssa pitää jo vähän strugglata.
Hyvä vinkki on myös ottaa Happy Meal nugeteilla ja sen lisäksi yksi juusto.
Nykyään taitaa Suomenkin Mäkeissä olla aamiaista. En vaan oo ikinä niin aikaisin hereillä, että tietäisin. Eikä toisaalta aamulla ihan tekiskään mieli mitään uppopaistettua valmisruokaa, tms.
Mäkissä on aika hyvä aamiainen. On Lättyä/lettua, täytetty bagel, mehua, kahvia ja jotain mitä en muista. Et ihan mitään rasvassa uinutta ranskalaista ne ei tarjoa, ellet sitten itse halua. Hese on mun mielestä aika huono, ei ole täyttävää ja kallistakin vielä. Eikä siellä onnistu tollainen juusto ja pirtelösäätö, koska se tulisi todella kalliiksi. En oo ikinä maistanu tota mäkkärin omenapiirakkaa, mieli kyllä tekisi. ps. Mcdonaldsissa on paremmat tarjouksetkin kuin hesessä. Esim big mac ateria, kahvi ja ilta-sanomat on 6.70. Pelkkä mega-ateria taitaa hesessä maksaa ton 6.70.. Nyt siellä on se lounaspassikin. Silti kyllä menen mieluummin kebabille jos on nälkä.
toi on niin hyvää! ja ton takia mäkin vihaaminen on vaikeampaa.
Lähetä kommentti