Kuulokesotkua

Hmm, tämä on nyt varmasti parin viikon sisään jo ainakin kolmas postaus, jossa kerron, mitä olen tehnyt kaupoissa, mutta menköön:

Puolitoista vuotta sitten ostamiini, tuolloin noin sata euroa maksaneet nappikuulokkeeni olivat alkaneet kärsiä perinteisestä kosketushäiriöstä, jonka seurauksena ne toistivat ääntä enää katkonaisesti. Juuri tällaista välttääkseni olin alunperin panostanut kuulokkeisiin näin suuren summan rahaa, sillä vuosien aikana olin tuhlannut monta yksittäistä parikymppistä muutaman kuukauden kestäviin perusnappikuulokkeisiin.

Satasen Sonyt kestivät siis hieman yli vuoden - ja näin ollen hieman yli takuuaikansa. Stockmann on kuitenkin näissä asioissa hyvin asiakasystävällinen, joten sain huippuasialliselta huoltopalveluhenkilöltä 50 euron lahjakortin korvaukseksi kuulokkeista. Suuntasin huoltopalvelutiskiltä suoraan elektroniikkaosaston puolelle ja valitsin uusiksi kuulokkeiksi kaikesta huolimatta taas Sonyt, sillä uusi malli näytti jotenkin jykevämmältä ja kestävämmän oloiselta kuin edellinen. Käytin lahjakortin ja hieman päälle.

Lähes viikon kestäneestä iPod-tauosta vieroitusoireita kärsineenä avasin kuulokepaketin heti kaupassa, työnsin napit korviini ja napsautin piuhan kiinni soittimeen. Vasen korvani kuuli suloista musiikkia, mutta oikea sai kärsiä täydellisestä hiljaisuudesta. En ollut uskoa tätä: upouudet kuulokkeet pettivät heti lähdössä! Siis takaisin kassalle. Olin ollut poissa vain pari minuuttia, mutta tällä välin kassoille oli muodostunut valtava jono, sillä ilmeisestä henkisestä epätasapainosta kärsivä vanhempi naishenkilö vaati vainoharhojensa tukahduttamiseksi kassaneitiä avaamaan sinetöidyn CD-levyn, jonka sisällä olisi kuulemma "remonttipölyä, kuten niissä Laila Kinnusissakin". Ei ollut pölyä. Sitten paketoitiin uudestaan, valittiin pussit ja tarrat ja kaikki hyvin huolellisesti, vaikka suureen ääneen ilmoitettiin, että pitäisi olla jo kiireesti postissa lähettämässä kyseistä levyä Turkuun. Lailakinnuspölyasia selvitettäisiin sitten huomenna, nyt ei kiireessä ehdittäisi. Tosin tämä asia ehdittiin selittää kolmeen kertaan, asteittain vaihtelevin vihaisin äänensävyin.

Lopulta mummo hiipi matkoihinsa ja pääsin kassalle kertomaan uusien kuulokkeiden kohtalosta. Sain neuvoksi suunnistaa takaisin huoltopalveluun, jossa totta kai sielläkin oli edelläni aktiivisella juttutuulella ollut asiakas. Päätin kuitenkin pysyä rauhallisena, sillä olin jo tähän mennessä saanut oikein hyvää palvelua, eikä minulla muutenkaan ollut kiire mihinkään. Kun vuoroni huoltotiskillä tuli, tiedustelin kyseistä operaatiota johtavalta nuorelta mieheltä, oliko hän nähnyt elokuvaa Päiväni murmelina. Hän oli jälleen huippuystävällinen ja haki toisen parin Sonyja. Tämän paketin avasin heti huoltotiskillä... ja oikean puolen kuuloke osoittautui jälleen mykäksi. Nyt aloimme epäillä, että vika olisikin iPodissani. Kokeilimme vielä yksillä varakuulokkeilla, jotka varmistivat asian: ongelma tosiaankin johtui soittimesta eikä luureista. Kerroin olevani hyvin pahoillani siitä, että olin jo ehtinyt palauttaa yhdet kuulokkeet aivan turhaan (ne aivan ensimmäiset, vanhat kuulokkeeni siis olivat aivan todella rikki, mutta ensimmäinen uusi pari oli totta kai toimintakuntoinen). Huollon mies ei ollut millänsäkään, vaan sanoi leppoisasti, että tällaista tapahtuu ja kyllä niillekin kuulokkeille jotain käyttöä keksitään. Kiitin häntä kovasti, hän oli erittäin reilu. Toivottavasti hän saa pian palkankorotuksen tai jonkin bonuksen tai jotain. Karman laki on varmasti hänen puolellaan.

Joka tapauksessa olin ei-kovin-pahojen-ongelmien asteikolla hyvinkin järkyttynyt, sillä iPodini on ollut uskollinen ystäväni jo lähes neljä vuotta. Emotionaalisten siteiden katkeamisen lisäksi uuden iPodin hankkiminen tekisi myös kivuliaasti ammottavan loven pankkitilini saldoon, joten minulla oli monta syytä surra vanhaa kunnon soitintani. Uuden hankkiminen olisi kuitenkin välttämättömästi edessä, sillä eihän ihminen ilman musiikkia voi olla.

Loppuillan vietinkin sitten googlaillen erilaisia Apple- ja iPod-keskustelufoorumeita. Ilmeisesti äänen katoaminen oikeasta kanavasta on 5. sukupolven iPodeissa hyvin yleinen ongelma. Sen voi hetkellisesti korjata puristamalla sormilla soittimen oikeaa yläkulmaa, mutta vaikutus katoaa heti kun sormet päästää irti. Ainakin yhdysvaltalaiset nettikeskustelijat olivat kuitenkin saaneet Applelta takuukorjatun laitteen rikkinäisen tilalle, vaikka takuu olisikin mennyt umpeen jo vuosia sitten. Nyt menen nukkumaan ja pidän unissani peukkuja sille, että Applen Suomenkin edustajat olisivat huomenna asian johdosta yhtä ymmärtäväisiä.

(Tämä kirjoitus vaikutti ehkä hieman tyhmälle ja liiallisen dramaattiselle, mutta iPod on aivan oikeasti erittäin tärkeä asia.)

+ Stockmannille

- hullulle pölymummolle

? Applelle

Tweet