Madonna, pastis, täysikuu, sulakkeet ja muita asioita

Syntymäpäiväni oli aivan mahtava: minua muistettiin mm. hauskoilla korteilla, mansikkaisella kakulla, värikkäillä kukilla, upealla Oasis-kirjalla, jännittävällä Coraline-videopelillä ja maailman parhaalla seuralla. Ja tänä vuonna en kokenut edes ikäkriisin ituja. 24 on vielä erittäin nuori. Vielä kolme vuotta aikaa perustaa bändi, tulla rocktähdeksi ja kuolla huumeisiin ennen perinteistä 27:n ikää.

Aloitin syntymäpäivänäni myös uuden työn. Ensimmäinen päivä oli yleistä koulutusta, infoa firmasta ja sen sellaista. Aivan aamusta olin hieman masentunut, kun pariltakin eri puhujalta kuuli mm. sellaisia lauseita kuin "Mä en itse täällä XXX:ssä laske työtuntejani ollenkaan." ja "Just tossa viime yönä oltiin puoli kahteen asti katsomassa suunnitelmia Q-neloselle - käytiin kyllä totta kai saunassakin siinä." Voin taas puhua sukupolveni edustajana, kun sanon, etteivät tällaiset retostelut yöhön asti venyvällä tai muuten saumoistaan paukkuvalla työajalla tee meihin vaikutusta. No, onneksi juttu tuskin koskee minua lainkaan, olen kuitenkin vain aloitteleva tuntityöläinen. Muuten koko homma vaikuttaa oikein hyvältä: kaikki käytännön järjestelyt on suoritettu aivan esimerkillisesti ja kaikki ihmiset tuntuisivat olevan hyvin mukavia. Ensimmäinen varsinainen työpäivä on maanantaina.

Ai niin, se ehkä vielä vähän hämmennytti alkuvalmennuksessa, kun moni ihminen salissa kertoi opiskelevansa "myymistä". Mielestäni tämä kuulostaa jotenkin melko kamalan turhanpäiväiseltä ja sisällöttömältä noin suuressa mittakaavassa, vaikka onkin varmasti erinomaisen tärkeä taito juuri liikemaailmassa. Täytyy vain tuntea itsensä todella onnekkaaksi, kun voi opiskella vaikkapa valtio-oppia eikä myymistä.

Sitten Madonnaan. Iso M siis esiintyi eilen Jätkäsaaressa ja tavallaan myös täällä Lauttasaaressa: rannat ja kalliot olivat yltympäriinsä täynnä ihmisiä kuikuilemassa lyhyen salmen yli nähdäkseen spektaakkelin. Väkeä oli kuin Manhattanilla! Koko ilmapiiri oli jotenkin aika surrealistinen. Yleensä tällaiset typerät tungokset harmittavat minua kovasti, mutta nyt yrityin suhtautua asiaan vain kevyen uteliaalla asenteella. Paikalliset yritykset olivat ainakin aavistaneet Lauttasaareen suuntautuvan väestöryntäyksen ja mainostivat kylteissään mm. "Madonna-buffetia näköalaterassilla" ja kehottivat hakemaan "Juomat Madonnan konserttiin Lidlistä". Tavallaan ihan sympaattista, vähän kuin jossain ulkomailla. Ainoa asia, jota en tajua, olivat ne, jotka luulivat, että saaresta löytyy parkkipaikkoja autoille. Kaikki kadut olivat täysin tukossa olemattomia pysähtymispaikkoja etsivistä kruisailijoista. Olisi suoranainen ihme, jos peltikolareilta tai yliajoilta on tyystin vältytty. No, koko tapaus oli kuitenkin melko ainutkertainen poikkeusilta ja olen jossain määrin ylpeä Lauttasaarta kohtaan suuntautuneesta kiinnostuksesta, koska kuitenkin omistan tämän paikan.

Elokuun täysikuu oli totaalisen upea! Se antoi hienon taustan myös Madonnalle, mutta parhaimmillaan ja keltaisimmillaan se oli pari iltaa aikaisemmin, kun otimme kaverieni kanssa tiukkoja juoksija VS. pyöräilijä -kisoja kaupungin tyhjillä kaduilla ja vedimme leukoja (tai itse vedin yhden "leuan") autiolla rannalla. Elokuussa on aina paras sää, illat ovat auringon laskettuakin huumaavan kuumia. Siksi elokuu on kuukausista paras, kuten olen varmasti tässäkin blogissa todennut jo monen monta kertaa aiemminkin.

Kuumat ja kuiset illat tarvitsevat seurakseen ehdottomasti oikeanlaiset juomat, ja olenkin nyt elokuussa ehtinyt tutustua jo kahteen itselleni aiemmin tuntemattomaan juomaan. Mountain Dew Voltage on yllättävän toimiva ja tasapainoinen variantti perinteisestä Mountain Dew'stä. Nykyään innostun uusista limsoista enää harvoin, sillä limsatietouteni on jo kohtalaisen laaja, mutta Voltagen yhdistelmä vadelmaa ja gingseng-juurta teki kieltämättä vaikutuksen.

Ei kuitenkaan aivan yhtä suurta vaikutusta kuin yhtä iltaa myöhemmin maistamani ranskalainen anislikööri pastis. En tajua, miksi en aiemmin ollut testannut tätä tyylikästä ja viilentävää juomaa! Juuri Ranskasta vaihdosta palannut opiskelutoverini kuitenkin onneksi tutustutti minut pastikseen ja voisin ainakin näin tuoreen tuttavuuden perusteella veikata, että olen löytänyt itseäni kaikista eniten miellyttävän alkoholijuoman. Pastis on hyvin erilaista, kuin muut juomat: se ei ole makeaa eikä kuivaa; sen maku on melko lyhyt mutta ei silti terävä; se aiheuttaa rauhallisen olon, mutta ei nukuta samalla tavalla kuin esimerkiksi punaviini joskus. Lisäksi siinä on pari oikein hyvää ja mielenkiintoista featurea: se muuttaa täysin väriään kun sitä sekoitetaan veteen, ja sen historia juontaa juurensa niiltä ajoilta, kun absintti kiellettiin liian vaarallisena. Kaikki tällainen mielenkiintoisuus on aina plussaa.

Lopuksi vielä sananen sulakkeista. Tiedättekö itse, mitä yksi sulake maksaa? Minulla ei ollut aavistustakaan. Koska sulakkeita tarvitsee ostaa vain ehkä kerran kolmessa vuodessa, luulin, että ne ovat jossain määrin hintavia. Lähdin sulakeostoksille paikalliseen erikoisliikkeeseen taskussani neljä euroa yhtä sulaketta varten. Sain kuitenkin viisi sulaketta kahdella eurolla. Tällaisissa asioissa minua voisi huijata vaikka kuinka: olisin valmis maksamaan roimaakin ylihintaa sellaisista tavaroista tai palveluista, joita en yleensä käytä. Toisaalta esimerkiksi kakkujen tai levyjen tai muiden usein tarvitsemieni asioiden suhteen voin olla hyvinkin tarkka ja jättää ne helposti ostamatta, jos minusta tuntuu, että myyjä yrittää ottaa niistä liian korkeaa hintaa. Ja taas toisaalta eläisin mieluummin sellaisessa maailmassa, jossa sulake maksaisi 5 euroa, mutta kakkupala 2. Se tuntuisi loogisemmalta.

Tässä postauksessa käytetty kuva on Flickristi sNowQuieTilta. Kiitos!

Tweet