21 elokuuta 2009

Viikon viitonen

Doves - Satellites Tulin juuri rannalta katsomasta tähtiä. Tähtien katselu on ehkä hienointa, mitä voi elämässään tehdä - en aivan oikeasti tiedä, mikä muu olisi hienompaa. Erityisesti pyrstötähdet ovat aivan hämmästyttävän upeita ja muutenkin kirkkaat pisteet mustalla taivaalla jaksavat mietityttää kerrasta toiseen. Joukossa oli varmasti satelliittejakin. Doves on täydellistä tähtiintuijottelumusiikkia.

Grandmaster Flash & The Furious Five Todellista vanhan koulun hip-hoppia. Upean intensiivinen biisi, toistofraasi "Don't-push-me-'cause-I'm-close-to-the... edge!" todella välittää sanomansa. Hip-hop on muutenkin ajankohtaista, sillä rupesin tänään rap-manageriksi. Superlahjakas ystäväni tarvitsee MC-uralleen hieman uutta potkua, joten yritämme yhdessä kehitellä promootiotaktiikoita. Kuulette lisää varmasti todella pian!

Suede - He's Dead Tein tällä viikolla Facebookissa "Elämäni [bändin nimi] mukaan" -kyselyn ja valitsin bändikseni Sueden. Tarkoituksena on siis vastata erilaisiin kysymyksiin (mm. "Millainen on olosi juuri nyt?" tai "Mikä on asuinpaikkasi?", jne.) valitsemansa bändin kappaleiden nimillä. Olisin valinnut Oasiksen, mutta suosikkiyhtyeistäni Suedella on ehdottomasti ilmaisuvoimaisimmat biisien nimet. En itse asiassa tainnut laittaa He's Deadia vastaukseksi mihinkään kysymykseen, mutta tämän blogin tämänhetkinen alaotsikko on juuri tästä kappaleesta.

Elbow - Running To Stand Still Tämä cover-versio on keväällä julkaistulta War Child - Heroes Vol. 1 -hyväntekeväisyysalbumilta, jolla tuoreet yhtyeet versioivat klassikkobiisejä. Alkuperäiskappale on yksi U2:n koskettavimpia esityksiä, mutta Elbow tuo siihen omanlaistaan, todella toimivaa maanläheisyyttä. Voisin kuunnella Guy Garveyn ääntä vaikka vuorokauden ympäri.

Richard Ashcroft - (Could Be) A Country Thing, A City Thing, A Blues Thing Tämä ei nyt ole mikään maailman edistyksekkäin Viikon viitonen, sillä se sisältää lähinnä ainoastaan vanhoja Brittipop-suosikkeja, mutta Richard Ashcroft ansaitsee tällä viikolla paikkansa. Koin eilen illalla rannalla sushia syödessä erinomaisen Richard Ashcroft -kokemuksen kuunnellessani Alone With Everybody -levyä, mutta tämä pitkästi nimetty kappale on itse asiassa A Song For The Lovers -singlen B-puoli. Taitavimmat lauluntekijät tunnistaa aina siitä, että heiltä riittää upeita biisejä myös singlejen kakkospuolille, ja Ashcroft kuuluu ehdottomasti tähän eliittijoukkoon.

2 kommenttia:

dpst kirjoitti...

Jos vanha räppi kiehtoo, niin A Tribe Called Questiin kannatta tutustua. Siinä on nykyäänkin musiikkia tekevä Q-Tip esimerkiksi mukana. Todella hyvää räppiä. Muutenkin tällästä vanhempaa jenkkiräppiä on alkanut tulla enemmän kuuntelua. Se vaan on hyvää. Silti ei ole Kanyekaan soittolistalta minnekkään kadonnut.. PS. Toi mcdonaldsin omenapiirakka jota sä se yhdessä blogitekstissä kehuit on järjettömän koukuttavaa. Todella, todella hyvää!

Pete P. kirjoitti...

Pitää tsekata toi ATCQ. Q-Tipin kanssahan tosiaan hengasin tammikuussa NYC:ssä. ;-)

Omenapiirakkaa ei voita mikään! Siinä on kaikki addiktioita aiheuttavat aineet todella kohdillaan juuri oikeassa suhteessa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...