"Ever get the feeling you've been cheated?"

Sex Pistolsin Johnny Rotten kysyi ylläolevaa konserttiyleisöltä bändin viimeisellä keikalla San Franciscossa vuonna 1978. Itse kyselin samaa itseltäni eilen alkuillasta ja taivuin melko vahvasti kyllä-vastaukseen.

Aloitin pari viikkoa sitten uuden työn, ja tärkeänä osana sitä oli luvattu, että me uudet työntekijät tulemme saamaan seuraavan vuoden aikana kerran kuukaudessa "business-valmennusta" maan parhailta ja osaavimmilta kouluttajilta. Ainakin omasta mielestäni tämä kuulosti erittäin lupaavalta: kenties pääsisin osalliseksi tärkeästä tiedosta ja oppisin jotain, jota en voisi oppia missään muualla. Lähdin siis eiliseen ensimmäiseen varsinaiseen valmennukseen erittäin positiivisella mielellä. Sen otsikkokin, Ajattelutaidot ja ammattilaisuus, kuulosti järkevältä ja mielenkiintoiselta.

Positiivinen mielialani haihtui kuitenkin hyvin pian tilaisuuden alettua. Valmentajan ensimmäinen tärkeä neuvo oli, että aina kun sinulle tarjotaan liiketapaamisessa syötävää, sinun on kohteliasta ottaa ruokaa, vaikket sitä loppujen lopuksi söisikään. Myös lautasliinan käyttö on tärkeää. No, ajattelin tietysti, että tämä on kevyttä alkulämmittelyä ja lautasliinaesimerkkikin on osa jotain laajempaa kokonaisuutta, esimerkiksi sitä, että ammattilainen antaa itsestään hyvän kuvan ja osoittaa arvostavansa isäntiään noudattamalla käytöstapoja. Pian jo varmasti siirryttäisiin kokouspullia suurempiin linjoihin ja serviettejä tärkeämpiin kysymyksiin? Luennon todellinen sanoma tietysti hahmottuisi loppua kohti ja kiteytyisi nerokkaaseen oivallukseen?

Ei. Niin ei käynyt. Itse asiassa koko juttu sukelsi vain yhä syvemmälle. Seuraavana ohjelmassa oli yleisen hygienian ja ihonhoidon tärkeyden korostaminen, tuotemerkkejä nimeltä mainiten. Kertomatta ei jäänyt myöskään sankarillinen laihdutusprojekti Painonvartijoiden avustuksella. Kenties synkimmässä näreikössä oltiin siinä vaiheessa, kun valmentaja kehuskeli keskustakodillaan, käytetyllä Jaguarillaan ja alennusmyynnistä löytämällään Bossin kesäpuvulla, jota hän tuntui pitävän miestenmuodin terävimpänä kärkituotteena, mutta joka oli ryppyisempi ja istui huonommin kuin 87-vuotias siperialaisen vanhainkodin asukki. Tässä vaiheessa olin menettänyt kaiken kunnioitukseni valmentajaa kohtaan ja sitä myöten myös kiinnostukseni hänen sanomisiinsa.

Yksinkertaisesti sanottuna tunsin siis, että minua on huijattu. Tämän yhden hutikerran voi antaa anteeksi, mutta jos tulevatkin business-valmennukset ovat "Muistakaa pestä ihonne joka ilta Lumenen tuotteilla niin pääsette asumaan Kruununhakaan, kuten minä." -tasoa, aion varmasti valittaa asiasta jossain muuallakin kuin vain tässä blogissa.

disclaimer: Tämä kirjoitus on blogin kirjoittajan omaa tulkintaa aiheesta. Esimerkiksi tekstin viimeisen kappaleen sitaatti ei ole suora lainaus. Minulla ei ole mitään työpaikkaani tai tässä tekstissä käsiteltyä valmentajaa vastaan. En myöskään kritisoi henkilöstövalmentajan ammattia yleisesti, vaan pidän sitä aivan vilpittömästi useassa tapauksessa hyvinkin hyödyllisenä. Ainoa asia, jota vastustan, on sisällöllinen ja älyllinen köyhyys, jota vastaan pyrin taistelemaan käytössäni olevin keinoin.

Tweet