Sijaistin tänään yläasteen biologian opettajaa. Koska koulu sijaitsee melko hankalien kulkuyhteyksien päässä, yritän aina saada joltain toiselta opettajalta kyydin kohti vilkkaammin liikennöityjä seutuja. Aina liftaaminen ei onnistu, vaan joskus joudun jäämään koululle puoleksitoista tunniksi odottamaan junaa, mutta tänään pääsin onnekkaasti kieltenopettajan autossa viereiseen kylään.Olen aina avuliaista automatkoista tietysti kovin kiitollinen, mutta joka kerta yksi harmittava asia häiritsee: pakollinen small-talk. Pitkän, meluisan koulupäivän jälkeen on vielä yritettävä seurustella sivistyneesti täysin tuntemattoman, usein hyvin eri-ikäisen ihmisen kanssa, vaikka keskustelun kumpikaan osapuoli ei sitä erityisesti haluaisi. Tänäänkin olisimme kumpikin varmasti mieluusti nauttineet ennemmin vain farmari-BMW:n hurinasta, kauniista syksyisistä maalaismaisemista ja kenties radion tarjoamasta musiikista, mutta käytöskoodi pakotti juttelemaan niitä näitä kieltenopiskelun suosiosta, gradunteosta, pätkätöistä ja kaikenlaisesta melko... turhasta.
Kyyditsijäni itsekin kertoi erityisesti vaalivansa rauhaisaa työmatkahetkeään, jonka aikana voi kuunnella musiikkia, keskittyä omiin ajatuksiinsa ja unohtaa työpäivän rasitukset. Silti lyhyet hiljaisuudet kasvoivat sen verran pelottaviksi, että kumpikin aina vuorollaan katkaisi ne jonkinlaisella keskusteluyrityksellä. Tämä on melkoinen dilemma, sillä kuka uskaltaisi olla täysin rehellinen ja kysyä "Voisimmeko vain olla hiljaa?" kun arvaa toisenkin olevan sillä kannalla, mutta ei tietenkään voi olla aivan varma? Ulkopuolelta annettu kirjoittamaton säännöstö velvoittaa small-talkiin, vaikka todellista sivistyneisyyttä olisi osata kestää hiljaisuutta oikeanlaisissa tilanteissa.
Nautin kovasti kotimatkan loppuosasta yksin bussissa ja olen aivan varma, että kieltenopettajakin viihtyi omassa rauhassaan omassa autossaan. Jokainen tarvitsee päiväänsä myös täysin hiljaisia hetkiä, mutta miksi kahden eri ihmisen hiljaiset hetket eivät kumpikin voi ajoittua samaan aikaan?
Tekstit
5 kommenttia:
Ma olen itseasiassa miettinyt monesti ihan samaa.
Ei sulle mitää tonnia vielä.
Uskon edelleen et oon kiinnostavampi.
Ja mä ilmasen itteäni parhaiten olemalla vähän tollanen epämääräinen ja laiska. Ja oon vielä pienempi kuin sää että vuodet näyttää ;DD
Jonnylle semmonen juttu että sun kommentoinnissa ei oo anonyymit postaukset sallittuja. Lukijoilla on ehkä korkeempi kynnys tulla ilmotteleen itsestään kun pitäs olla kirjoutunu jonneki. En kyllä tiiä onko asialla mitään vaikutusta lukijamääriisi, mutta kunhan ajattelin.
Mä tosin oon kyllä Peten puolella tässä vedossa ;-)
Torneå
* KIRJAUTUNU
mikä alkeellinen virhe :(
joo, toi on totta. yleensä tietää, et toisesta on tullut jotenkin tarpeeksi läheinen tai tuttu, että hänen seurassaan uskaltaa olla hiljaa eikä se hiljaisuus ole painostavaa.
Lähetä kommentti