Kävin äsken Belgessä syömässä simpukoita. "Portugalilaisen kalastajan tapaan" voilla, valkoviinillä ja sardelleilla maustetut nilviäiset olivat todella herkullisia. Pidän paljon kaikista semisitkeistä ryömijöistä: simpukoista, ravuista, etanoista ja muista. Simpukoiden syöminen on jotenkin hyvin vanhanaikaisen kuninkaallista: sotketaan täysin kädet sitruunaan ja voihin ja väliin hörpitään viiniä lasista, johon jää rasvaisia sormenjälkiä. Puolen kilon annos oli reilu ja täyttävä. Voisin mennä Belgeen simpukkaviikkojen aikana vielä toistamiseenkin...Viikkolista hiipii aikojen saatossa päivä päivältä eteenpäin:
Neil Young - Out On The Weekend Viime viikolla kuuntelin iltaisin paljon Neil Youngia. Olin totta kai ennenkin kuullut Youngilta paljon yksittäisiä kappaleita, mutta kokonaiset albumit kuten Tonight's The Night, Rust Never Sleeps ja Harvest osoittautuivat myös erittäin herkullisiksi. Näissä on jotenkin hienoa vanhan ajan tunnelmaa: hieman epävireistä laulua, hyvin intiimiä äänimaailmaa ja omaperäisiä sovitusratkaisuja. Youngin raikkaista melodioista kuuluu selvästi myös Beatlesin-tuntemus. On aivan pakko hankkia Harvest pian omaksi esimerkiksi Stupido-Wiikoilta.
British Sea Power - Please Stand Up Tätäkin kappaletta kuuntelin viime viikolla moneen kertaan. Olin jo jotenkin unohtanut sen, mutta se on yhdessä samalta Open Season -levyltä löytyvän It Ended On An Oily Stagen kanssa vuoden 2005 parhaita kappaleita. Tyylillisesti Everything Must Go:n aikainen Manic Street Preachers tulee helposti mieleen: melankoliset soinnut, viileät jouset ja pakahduttavat kertosäkeet. Myös kappaleen loppu on jotenkin todella tyylikäs.
UNKLE - Bloodstain Vuonna 1998 UNKLE kuulosti tulevaisuudelta, mutta jäi loppujen lopuksi valitettavasti jotenkin liiaksi jumiin 1990-luvulle. Siitä huolimatta komean synkeä Psyence Fiction -albumi sisältää Massive Attackista ja Chemical Brothersista muistuttavaa rytmikästä elektronista musiikkia ja monia hienoja vierailuvuoroja mm. Richard Ashcroftilta, Thom Yorkelta ja tässä Alice Templeltä.
The Cribs - Cheat On Me Viime viikkoina The Cribsiltä on ollut mahdotonta välttyä. Bändi on brittilehdistön, etenkin NME:n ja The Guardianin vahvassa suosiossa ja Johnny Marrin liittyminen yhtyeen kokoonpanoon tälle uusimmalle levylle on lisännyt hypeä entisestään. Singlebiisi on mukavan cribsmäisellä tavalla indieinen ja huutoinen, ja mukavan marrmaisella tavalla melodinen ja harmoninen. Kannattaa tarkistaa levyltä myös avausbiisi We Were Aborted, jossa on sama riffi kuin kotimaisen The Crashin kappaleessa Flash.
Placebo - Bubblegun Ensi kuussa Helsinkiin saapuvan Massive Attackin lisäksi syksyn keikkaohjelmaan kuuluu ehdottomasti myös Placebo marraskuussa. Bändi kärsii ainakin kotimaassaan jonkinlaisesta uskottavuuspulasta ainakin kriitikoiden parissa, mutta jos tarkastellaan yksinomaan musiikillista tasoa, Brian Molko kumppaneineen on viimeisen 13 vuoden aikana julkaissut hurjan määrän huippulaadukkaita pop-kappaleita. Kuten ennenkin on todettu, b-puolien taso on paljon kertova merkki yhtyeestä kuin yhtyeestä. Tämä Slave To The Wage -singleltä löytyvä raita yhdistää Placebon perinteisen vuokrataloteiniglamourin Amerikan-tuoksuiseen slide-riffiin hyvin kauniisti.
Kuva täältä - kiitos!
Tekstit
2 kommenttia:
UNKLE tarvitsi DJ Shadow:ta toimiakseen. Toisaalta DJ Shadow jatkoi eteenpäin tyylilajillisesti ja teki muutakin kuin sample-koosteisia Endtroducing -pläjäyksiä.
"Repeat Endtroducing over and over again? That was never, ever in the game plan. Fuck that. So I think it's time for certain fans to decide if they are fans of the album, or the artist." - Dj Shadow
Valitettavasti juuri Psyence Fiktionin aikainen UNKLE ja Endtroducing -Shadow nappaa näiden tuotannosta eniten.
t: lokaali
Uusi The Cribs kuulostaa varsin mainiolta, Marrin kitarointi tuo kyllä oman mausteensa... Sama homma kuin Modest Mousen kanssa työskennellessään.
Placebo sen sijaan oli livenä niin huono, että monen vuoden fanitukseni loppui samantien. Se pettymyksen määrä oli vaan ihan liikaa, en voi kuunnella niiltä enää yhtään kokonaista kappaletta. Lisäksi uusi materiaali on niin kuraa, että sattuu korviin.
Lähetä kommentti