Kestoköhä

Olen ollut flunssassa jo yli viikon verran. Olo on hyvin heikko ja väsyn todella nopeasti: jaksan olla jalkeilla ehkä kolme tuntia päivässä.

Tänään oli vuorossa seuraava osa businessvalmennusta, jonka edellinen kerta oli melkoinen pettymys. Ei tämäkään mikään täysosuma ollut, muttei onneksi aivan täysi floppikaan. "Tärkeintä on olla oma itsensä", jne. jne. jne. Luennon alussa analysoitiin sitä, miten Robbie Williams on saavuttanut kaiken vain persoonallisuutensa avulla: hän ei ole lahjakas laulaja, hän ei ole kovin komea, hänen kappaleensa eivät ole kovin hyviä. Tai näin siis väitettiin. Itse olisin voinut keskustella tästä pitempäänkin, mutta Robbie ei ollut ehkä aivan tarinan olennaisin osa.

Viime aikoina olen lueskellut Jonathan Safran Foerin kirjoja. Loppukesästä luin Everything Is Illuminatedin toista kertaa ja nyt on menossa Extremely Loud And Incredibly Close. Foer on siitä ihmeellinen kirjailija, että hänen teoksissaan hauska ja surullinen yhdistyvät aivan ainutlaatuisen vaikuttavalla tavalla. Kirjan alussa lukija ajattelee, että tarina on hyvin kevyt ja humoristinen, mutta sivujen kääntyessä erittäin lohduttomat elementit hiipivät mukaan lähes huomaamattomasti. Everything Is Illuminatedin slogan taisikin olla jotain tyyliin "Humour is the only truthful way to tell a sad story". Kai se kuvaa elämää yleensäkin aika hyvin.

Huomenaamulla menen keskustelemaan professorin kanssa toistaiseksi aloittamattomasta gradustani ensimmäistä kertaa. Toivottavasti siitä ei tule kovin surullista tarinaa.

Glasvegas julkaisi tänään uuden videon kappaleeseen It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry. Video on ilmeisesti tarkoitettu lähinnä Amerikan-markkinoita varten, sillä siinä on kappaleesta uudelleennauhoitettu, kirosanaton versio. Fanien kommenteissa tämä on herättänyt suuret määrät kummeksuntaa ja muutenkin yleinen mielipide tuntuu olevan, että Cheating Heart on jo kolme vuotta vanha kappale, joten bändin olisi pian aika julkaista jo jotain uuttakin. Tämä on tietysti nykyaikaisen musiikkitodellisuuden kääntöpuoli: bändien kaikkein kovimmat fanit - ne, jotka hyppäävät mukaan jo ensimmäisten nettiin laitettujen kotidemojen myötä - alkavat olla jo hieman kyllästyneitä siinä vaiheessa promootiokampanjaa, kun keskiverto-Amerikkaa yritetään vasta herätellä. En varsinaisesti usko, että Glasvegas tulee kärsimään tästä pienestä erheestä pitkällä tähtäimellä, mutta tämä on silti hyvä opetus siitä, että loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on muistaa, mistä on tulossa, vaikka olisikin kovasti myös menossa.

(Video ei tosiaan ole mitenkään erinomainen. En oikein pidä tällaisesta musiikki-siirtyy-välillä-taustalle-kun-videon-äänet-tulevat-etualalle -tyylistä, vaikka se vanhassa Richard Ashcroft -videossa aivan hauskaa olikin.)

Tweet