Viikon viitonen

Olen ollut tällä viikolla hieman kipeänä, joten en ole jaksanut kirjoittaa. Syksy on selvästi saapunut: puiden lehdet alkavat jo kellastua, aurinko paistaa matalammalta ja iltaisin keskusta on täynnä eri oppiaineiden fukseja temppuilemassa initiaatioseremonioissaan. Itsekin sain puistossa istuskellessani kieltäytyä tulemasta kannetuksi kultatuolissa suihkulähteeseen.

Tällä viikolla alkoivat myös syksyn ensimmäiset luennot. Vaikka viestinnän menetelmäkurssi ei olekaan ehkä mikään kaikkien aikojen innostavin tapaus, oli silti mieltä ylentävää istua aamutuimaan auditoriossa pohtimassa kysymystä "Mitä 'tieto' on?", kun pari päivää aiemmin oli istunut työpaikan kokoushuoneessa pohtimassa kysymystä "Kuka on tukkinut naistenvessan?". Ensi viikolla onkin sitten kovat paikat: gradua varten valmistava tutkimuskurssi alkaa! Aiheesta ei ole vielä tietoakaan, mutta tällä kertaa en aio stressata. Jotain löytyy varmasti. Eräs ystäväni aikoo kuulemma tehdä poliittisen historian gradunsa ruoasta, joten eiköhän minullekin valikoidu jokin sopiva aihe.

Nyt viikon kappaleisiin. iPodini on edelleen huollossa, joten olen kuunnellut musiikkia lähinnä vain kotona: bussissa olen joutunut viihdyttämään itseäni Metro-lehdellä, joka ilmeisesti 10-vuotispäivänsä johdosta luulee olevansa arvokaskin media, vaikka on todellisuudessa vain kyhäelmä STT:n uutissähkeitä, ankeita mainoksia ja masentavan matalaotsaista lukijasisältöä. Peukut pystyyn, että iPod palaisi huollosta jo ensi viikolla!

Miles Davis - Blue In Green Yritin tällä viikolla sivistää itseäni hieman jazzilla. Miles Davisin Kind Of Blue -albumi on kuuleman mukaan hyvä aloituspiste jazz-opinnoille, joten lähdin liikkeelle siitä. Tässä kappaleessa on mm. uskomattoman kauniita pianomelodioita ja ihanan pehmeät bassot ja rummut. Lyhyen kokemukseni perusteella jazz sopii hyvin monenlaiseen tilanteeseen: iltapäivään, yöhön, kokkaamiseen, kylpyyn - vaikka mihin. Erityisesti kylpyjazzia aion testata lähiaikoina varmasti useastikin.

Speech Debelle - Spinnin' Tänä vuonna en lyönyt Mercury Prizesta vetoa; en asiantuntemuksella enkä edes tunteella. Ehkä hyvä niin, sillä "asiantuntemukseni" olisi veikannut palkintoa Florence & The Machinelle ja tunne Glasvegasille. Sen sijaan Mercury-kunnia myönnettiin nuoren naisräppäri Speech Debellen albumille Speech Therapy. Levy on miellyttävän orgaanisten soundiensa puolesta oikein hauska kokonaisuus, mutta MC:nä Speech Debelle ei ehkä ole aivan kärkiluokkaa. Silti levyllä on miellyttävän raikas ja omaperäinen tunnelma, joka varmasti toimii esimerkiksi Lily Allenin faneille. Tässä kappaleessa on ehkä tarttuvin kertosäe.

Robbie Williams - Tripping Viime viikon suuri uutinen popmaailmassa oli tietysti Robbie Williamsin paluu. Uusi Bodies-single ei ole ainakaan vielä tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta mielestäni Robbie on ehdottomasti eräs kaikkien aikojen laadukkaimmista pop-laulajista ja hän on uransa aikana julkaissut useita täysosumakappaleita. Itse asiassa ajattelin aivan alkuun tehdä tästä Viikon viitosesta kokonaan Robbie-sisältöisen. Ehkä teenkin Robbie-listan vielä joskus erikseen. Tripping on mielestäni hienon sekopäinen kappale mainstream-artistin singleksi: reggae-komppia, falsettia, Bollywood-jousia, gospel-kuoroa ja pieni rap-osuus.

The J. Davis Trio - Hindsight Is Awesome! Oi, tämäkin löytyi Spotifystä! Jatketaan siis hip hopilla. Kuulin chicagolaista J. Davis Trioa ensimmäistä kertaa viime tammikuussa New Yorkissa pieneltä kaapelikanavalta ja yhtye teki heti suuren vaikutuksen omaperäisellä musiikillaan. Tässä yhdistetään äärimmäiseen rentoon räppäykseen mm. selloa ja vibrafonia - hyvin tyylikästä! Suosittelen jokaista kuuntelemaan mainion These Things Happen -albumin aivan kokonaan.

Massive Attack - Live With Me Ainutlaatuinen Massive Attack on hiljalleen palailemassa usean vuoden mittaiseksi venyneeltä julkaisutauoltaan. Uusia kappaleita, joilla vierailevat mm. Tunde Adebimpe ja Guy Garvey (!!!), on voinut bongailla eri blogeista jo parin viime viikon ajan, mutta varsinaisesti uusi Splitting The Atom -EP julkaistaan vasta lokakuussa - juuri sopivasti ennen Helsingin-keikkaa. Spotifystä ei vielä löydy aivan uusinta Massive Attackia, mutta odotusta voi lieventää tämän mainon synkeän, hittikokoelmalevyllä vuonna 2006 julkaistun kappaleen kanssa. Kaikkein eniten ihailen Massive Attackissa ehkä sitä, että yhtye kuulostaa joka julkaisulla aivan erilaiselta, mutta onnistuu silti säilyttämään oman tyylinsä.

Numerokuva tästä blogista.

Tweet