No, nyt tämä velvollisuus on kuitenkin hoidettu. Ei ehkä olisi kannattanut jättää sitä roikkumaan näin pitkäksi aikaa.
Olin radalla kolmen tunnin yöunilla. En saanut nukuttua, sillä päässäni on viimeiset kaksi päivää pyörinyt non-stoppina The Cribsin I'm A Realist (Spotify). Se on melko tarttuva kappale. Tyylikästä siinä on etenkin se, että laulaja lausuu sanan realist painokkaasti "real-ist" eikä tavanomaisesti "re-al-ist". Se tuo uskottavuutta, sillä näin hän ei ole pelkkä 'realisti', vaan jotain enemmän: 'tosisti'.
Nyt nukkumaan! Ehkä I'm A Realist ei häiritse yöuntani enää tänään, jos manaan sen ulos tähän blogiin.
(Tässä hieman epävireisessä liveotossa kappaleesta uupuu jonkin verran studioversion melodista tarkkuutta, mutta se on hauskan punkkinen, kuten pitääkin. Myös kitarat ja nahkatakit ovat siistejä, mutta en tajua laulaja Ryan Jarmanin hiuksia.)
3 kommenttia:
Haha, yhdellä mun kaverilla oli tollaset hiukset ja se sai kuulla niistä melkeen joka viikko :D. Tienasin tänään 20 € ajamalla yhdestä paikasta nurmikon. Ihan hyvä palkka varsinkin kun hommaan meni vain tunti!
Asiallinen tuntipalkka. Ja varmasti veroton?! :-D
Mä en voi leikata ruohoa ikinä, tulee hirveät allergiat päälle. Hyvä tekosyy, myös.
Tällä hetkellä on yllättävän paljon brittibändejä, joilla on aika huonot hiusmallit. Esim. The Enemy, ja Kasabianinkin laulajalla on aika tylsät.
Ennen vanhaan kaikilla brittipoppareilla oli coolit hiukset. Jopa Boneheadilla.
No jos hiukan saa saivarrella, niin eipä nuo Nigel Clarkin (cirka Homegrown) ja John Powerin kuontalotkaan tainneet varsinaisesti ilo silmille olla. Mut hei ylipäänsä, kuka järkkää äänestyksen tyylikkäimmistä brittipop-hiuksista?!
Lähetä kommentti