Nousin herätyskellon soittoon sunnuntaiaamuna klo 7.30 kiirehtiäkseni vaaliavustajaksi EU-parlamenttievaalien äänestyspaikalle. Nyt kello on 5.30 maanantaiaamuna ja olen juuri menossa nukkumaan. Tällainen on Suomen kesä. Hesari tipahti juuri ovesta.En siis lähtenyt jatkoille ääntenlaskuporukan kanssa. Kaikilla taisi olla puoluekirja - itse olen liian cool mihinkään puolueeseen. Vaalitulos oli melko omituinen. Isä ****n Mitro? Mitä ihmettä?!? Hienoa oli, että vihreät saivat yhden lisäpaikan - se on melkoinen saavutus, kun suomalaisten edustajien kokonaismäärä väheni yhdellä! Toivottavasti kristillisdemokraatit joutuvat jollekin helvetin kehistä perussuomalaisten kanssa solmitun vaaliliiton seurauksena.
Oma ehdokkaani ei päässyt läpi. Taaskaan. Ehkä yhden kerran olen parlamentti- tai valtuustovaaleissa äänestänyt henkilöä, joka on tullut valituksi.
Vaaliurakan jälkeen istuimme muutaman kaverin kanssa rannalla ja ihmettelimme Suomen kesää, kanadanhanhia sekä hevosen kokoisia koiria. Gato Negro -merlot oli aivan passelia, ainakin parin... mukillisen jälkeen. Huh.
Oli hienoa nähdä vanhaa ala-astekaveria, jota ei muuten tapaa kovinkaan usein. Kuuntelimme The Cardigansin Long Gone Before Daylightia (Spotify). Ystävänikin oli huomannut Communicationin (YouTube) erinomaisuuden.
Kotiin pyöräillessäni ohitin aamun ensimmäiset lenkkeilijät ja tavarantoimittajat. Nyt on yhtä valoisaa kuin silloin, kun kävin muutama tunti sitten ostamassa huoltoasemalta pattereita iPod-kaiuttimiin rannalla istuskelua varten. Tämä on Suomen kesä. Äärimmäisyyksien aika. Olen todella iloinen, että voin viettää tällaista kesää, vaikka olinkin pari vuotta sitten luvannut itselleni, etten enää tulisi kotiin siinä vaiheessa, kun aamun ensimmäiset risteilylaivat saapuvat satamaan. Ihminen tarvitsee tällaisia kesiä. Kiitos tädille pimennysverhoista!
Tekstit
2 kommenttia:
Kuulostat onnelliselta. Hyvää kesää.
Joo, en ole vähään aikaan ollut näin rentoutunut ja iloinen. Jee! Kesä!
Lähetä kommentti