Kesäasioita

En ole koskaan aiemmin kokenut itseäni ns. kesäihmiseksi (tiedän; ärsyttävä termi). Olen aina ajatellut pitäväni enemmän syksystä tai keväästä. Tänä vuonna olen kuitenkin saanut nauttia kesästä optimaaliolosuhteissa ja täten alkanut innostua siitä enemmän kuin aiemmin.

Mielestäni tulen aina kesäisin jotenkin paremman näköiseksi. Hiukseni vaalenevat auringossa ja kasvojeni kalpeus puolestaan vähenee. Peilikuva näyttää kesällä aivan erilaiselta kuin vuoden pimeänä aikana.

Tänä viikonloppuna olen löytänyt uuden harrastuksen: iltauinnit. Asun noin 50 metrin päässä meren rannasta ja loikoilen ahkerasti hiekalla aina kuin suinkin vain mahdollista, mutta en ole vielä aiemmin tajunnut käydä uimassa myös iltaisin, kun aurinko on jo ohittanut kotirantani. Iltauintipyrähdys on todella loistava konsepti: ranta on täysin autio, hiekka viileää, meri tyyni - ja lokitkin iltanokosilla ennen yön huutokonserttikiertueitaan. Tänään melko pilvisenä iltana vesi tuntui ensialkuun järkyttävän kylmältä, mutta siihen tottuu hyvin pian, kunhan vain pysyy liikkeessä. Viileän pulahduksen jälkeinen kohokohta on kotona odottava lämmin suihku, jonka alle pääseminen saa aikaan todella euforisen tunteen. Iltauinnin jälkeen yö tuntuu taas täysin uudelta päivältä.

Rufus Wainwrightin Going To A Town on ensimmäisen kahden ja puolen minuuttinsa aikana täydellinen ajelubiisi yöllisille automatkoille, mutta sen viimeinen minuutti on hieman tyhjähkö.

Parikymmenvuotisen vertailun ja pohdinnan jälkeen olen päätynyt siihen tulokseen, että Haribo on makeismerkeistä paras. Haribolla ei ole valikoimissaan oikeastaan yhtään heikkoa tuotetta, vaan suuri määrä aivan erinomaisia karkkeja: Tropi-Frutti- ja Jungalo-pussit, Piratosit, tutit, kirsikat, kolapullot sekä tietysti nallekarkit - kaikki yksinkertaisesti loistavia. Haribon pakkauksetkin ovat jotenkin silmää miellyttävän tyylikkäitä, niissä on hieman vanhojen aikojen värikkyyttä ja hohtoa. Se, että pidän Hariboa parhaana, johtuu tietenkin siitä, että pidän kovasti hedelmäkarkeista ja viinikumeista, ja Haribon valikoimista pääosa on juuri tämäntyylisiä namuja. Kovin haastaja Haribolle tälmän hetken karkkirintamalla on ehdottomasti Fazerin Tutti Frutti Choco, mutta sen heikkous on siinä, että se on niin mieto mättöpussi, että se on pakko syödä kerralla loppuun, mikä taas saattaa aiheuttaa heikon olon. Haribot ovat sekä maultaan että koostumukseltaan niin intensiivisiä, että niitä ei voi yhdellä kertaa nauttia niin suurta määrää. Haribon omituisuus on siinä, että sen karkit on sijoitettu kaupassa erikseen muista, omiin telineisiinsä usein lähelle kassoja. Haribolla ei siis ole näkyvyyttä varsinaisella karkkihyllyllä, joten siksi sitä unohtuu usein hankkia. Kehotankin kaikkia pitämään silmänsä ja suunsa auki Hariboa varten!

Michael Jackson on siksi suurempi legenda kuin Elvis, että hänen musiikkinsa tullee kuulostamaan aina ajattomalta. Elviksen liittyessä tuonpuoleiseen karatekerhoon vuonna 1977 hänen pari vuosikymmentä aiemmin julkaisemansa levytykset olivat jo täysin vanhentuneita, rockin evoluution edettyä mm. jo psykedeliaan, progeen, hard rockiin ja jopa punkiin. Vaikka Elvis olikin elämää suurempi persoona, hänen musiikkinsa oli jo hänen omana elinaikanaan jäänyt jollain tapaa kuriositeetiksi. Michael Jacksonin 1980-luvun huippukauden levyt puolestaan kuulostavat vielä 25 vuotta myöhemminkin täysin tuoreilta, koska populaarimusiikki ei enää tämän neljännesvuosisadan aikana ole hypännyt eteenpäin niin valtavin harppauksin. Itse asiassa Jacksonin teokset toimivat tänäkin päivänä täysin suorana esikuvina mm. Justin Timberlakelle ja muille nykyhetken pop-musiikin edelläkävijöille. Koska Jacksonin musiikki ei ole vanhentunut toistaiseksi pätkääkään, on käytännössä varmaa, että se ei koskaan tulekaan vanhentumaan. Siksi Jackson on merkittävämpi kuin Elvis.

Tweet