Vaikka Labourin 13-vuotinen hallituskausi päättyy ja Brown väistyy puolueen puheenjohtajan paikalta, loppujen lopulta tulos saattaa silti olla Labourin kannalta hyvin hyödyllinen, ainakin pitemmällä tähtäimellä. Cleggin liberaalit saivat luultavasti viime viikon vaaleissa osan äänistään vain siitä hyvästä, etteivät liberaalit ole konservatiiveja. Nyt, kun liberaalit kuitenkin ryhtyvät yhteistyöhön Toryjen kanssa, puolue menettää tämän valttikortin. Koalitiohallitus osoittaa, että ainoa todellinen vaihtoehto konservatiiveille on sittenkin Labour. Kun Labour saa nyt huoahtaa hetken oppositiossa ja koota joukkonsa kesällä valittavan uuden puheenjohtajan innostamana, työväenpuolue saattaa palata vallan kahvaan yllättävänkin pian. Toryjen ja liberaalien yhteishallitus tuskin kykenee istumaan kokopitkää viisivuotiskautta, ja etenkin jos liberaalien ajama vaalijärjestelmän muutos vakiomittaiseen parlamenttikauteen ja uudenlaiseen valintatapaan menee läpi, uudet vaalit on pakko järjestää pian äänestysjärjestelmän muuttamisen jälkeen. Silloin Labourilla on taas hyvä paikka iskeä.
Brittien vaalikiemuroita on ollut hauska seurata: maassa osataan poliittinen touhotus paljon hauskemmalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa. On suorastaan hellyttävää seurata esimerkiksi BBC:ltä, miten vanhat tavat ja seremoniat liikuttavat mieliä: "Tässä Gordon Brown astuu Jaguariin matkalla Buckinghamin palatsiin kuningattaren luo esittääkseen eronpyyntönsä. Rouva Brown ja lapset matkustavat eri autossa", "Palatsin yllä näkyy sateenkaari. Tämä on kaunis toukokuinen päivä hallituksenvaihdokselle.", "Konservatiivit ovat jo tuoneet oman mikrofonitelineensä Downing Street 10:n edustalle. Vallanvaihdos tapahtuu välittömästi." Maassa, jossa ei ole kirjoitettua perustuslakia, pienet, turvallisuutta tuovat yksityiskohdat ja toistuvat rutiinit muodostavat kaivattua järjestelmällisyyttä, jota media rakastaa raportoida. Kaksipuoluejärjestelmässä poikkeuksellinen useamman kuin yhden puolueen hallitus on sinkauttanut Britannian poliittiset kommentaattorit ylikierroksille ja mm. Twitterin ja liveblogien tarjoamat tekniset mahdollisuudet ovat tehneet hallitusneuvottelujen seuraamisesta suoranaista poliittista urheilujuhlaa.
Itse säälin hieman Gordon Brownia. Brown oli vaalien pääministeriehdokkaista asiaosaamiseltaan selvästi korkeatasoisin, mutta miehen henkilökohtaiset ominaisuudet ja kritiikkiä herättävä persoona vaikeuttivat laajan suosion keräämistä niin äänestäjien kuin muiden puolueiden edustajien parissa. Brownin hieman alle kolmivuotinen hallituskausi ei ollut säkenöivä menestys, mutta vaikeassa taloustilanteessa hän oli varmasti mies paikallaan. Voisi kuvitella, että pääministerin paikalta eroaminen on Brownille itse asiassa helpotus.
Ja Brownin ratkaisusta seuraa myös se, että Alastair Campbellin on viimeinkin mahdollista julkaista päiväkirjojensa sensuroimaton laitos.
Brittipolitiikan fanien on syytä kurkata Yle Areenaan ja katsella fiktiivinen elokuva Syytetty: Tony Blair, joka antaa vaihtoehtoisen näkemyksen siitä, mitä keväällä 2010 olisi voinut tapahtua.
Tekstit
8 kommenttia:
Vaikka liberaalidemokraattien ja konservatiivien liittoutuma varmaan onkin vakaampi vaihtoehto kuin labour, liberaalidemokraatit ja täytepuolueet yhdessä hallituksessa, olin kuitenkin hiukan pettynyt bongattuani uutisen konservatiivien pääsystä valtaan. Tietysti senkin takia, että kallistun itse vasemmalle, mutta myös siksi, että vaalitavan uudistus tuskin tulee nyt toteutumaan. (Ja tässä uskon täysin Stephen Fryn blogista lukemaani analyysiin tilanteesta - mutta uskon yleensäkin jokseenkin kaiken, mitä Mr. Fry suustaan päästää.)
Hmm, joo, jännä nähdä miten käy. Toryjen on kyllä pakko antaa Libseille jotain ja Cleggin kannalta olisi aivan äärimmäisen noloa, jos vaalijärjestelmälle ei saataisi tehtyä yhtikäs mitään. Nyt saattaa olla puolin jos toisin kompromissien aika, mikä on melko harvinaista.
Harmittelen myös, ettei Labour saanut hallitusta kasaan, vaikka eräs puolueen pääneuvottelijoista oli niinkin komean niminen herra kuin Lord Adonis.
Tuli vain tuosta Tony Blair-filkasta mieleen, että oletko nähnyt elokuvan In The Loop? Erinomainen satiiri brittien politiikasta, joka piikittelee vähän joka suuntaan.
Jahas, enpä ole tuota nähnyt. Voisikin vaikka etsiä torrenteista, vaikuttaa ainakin Wikipedia-esittelyn perusteella hyvin mielenkiintoiselta. Kiitos!
Klassinen Libertines-aiheinen (tai miksei vaikkapa Beatles- tai Who-) kysymys fanilta fanille lauantai-illan ratoksi: Menikö överiksi, kun hankin vastikään punaisen vartija-tunikan lesoiluun paikallisilla kaduilla? Kyseinen yksilö on varmaankin kuulunut aika korkea-arvoiselle patulle krumeluureista päätellen.
Hmm hmm, ehkä meni vähän överiksi. Tää on vaikea kysymys. En voi kieltää, ettenkö itsekin olisi joskus miettinyt punaisen Libs-tunikan haalimista, mutta olen lopputuloksissani päätynyt siihen, että sellaista voi käyttää vain, jos on ihan oikeasti rocktähti tai joku muu vastaava hahmo. Ehkä jos löytäisi kirpparilta halvalla, voisi läpällä kokeilla, mutta jos ne on tämän hintaisia, en ehkä näkisi järkeväksi.
No, kuten huomasit; kysymys oli tärkeä ja siitä seurasi paljon pohdintaa. ;-) Hauskaa lauantain jatkoa!
Jep, en tosiaan kysynyt siksi, että olisin tullut katumapäälle, vaikka juuri mainitsemistasi syistä aika pitkään hankkimista harkitsin. Kyllä tuolle käyttöä löytyy tarkoin valikoiduissa yhteyksissä, ja ihan vaan henkarissakin näyttää melkoisen komealta. Mikäli moista joskus halajat sopuhintaan, niin oman kokemuksen mukaan kannattaa kyttäillä solttujuttujen keräilijöitä, joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä puheena olevien sotisopien musahistoriallisesta merkityksestä.
Hahah, hyvä taktiikka! :-)
Lähetä kommentti