Tuntuu siltä, kuin en olisi läsnä omassa elämässäni. Aivan kuin aika pääni sisällä kulkisi eri tahtia kuin ulkomaailman aika. Kävellessäni kadulla, pääni tajuaa ruumiini saapuneen perille vasta muutaman sekunnin myöhässä: seuraan omia askeleitani. Voin tavallaan tarkkailla itseäni ulkopuolelta ja huomata tekeväni asioita, joiden tekemistä en ole varsinaisesti suunnitellut.
Tällainen elämä on rasittavaa - ja hieman huolestuttavaakin. Uskoisin nauttivani elämästä enemmän, jos olisin siinä enemmän kiinni.
Tekstit
4 kommenttia:
Lievää väsymystä havaittavissa?
- T
Niin, ehkä. Mutta en ole edes tehnyt mitään, mistä voisi väsyä...
Depersonalisaatiohäiriö on ihan vitun häiriintynyttä. Ite kärsin aikoinaan semikauan siitä, meni ties kuinka kauan aivan huurussa, kuin ois ollu jossain savuissa kokoajan... Itelläni lähti ku sai nukuttua ja stressiä aiheuttavat asiat kitkettyä pois elämästä.
Oho, huh. Googlailin vähän tota aihetta. Ei mulla ihan tuollaista onneksi ole, toi kuulostaa jo aika pahalta. Nää vähän tulee ja menee.
Lähetä kommentti