Erityiset esineet #1: Markkamuki

Ajattelin, että voisin esitellä blogissa joitakin itselleni tärkeitä esineitä. Pahin materialistikauteni on ollut ohi jo jonkin aikaa (ts. rahat ovat lopussa), joten nyt on hyvä hetki katsoa, mitä kaikkea onkaan joskus tullut hankittua.

Aloitan Rahamuseosta matkamuistoksi ostamallani mukilla, jonka design on tyylitelty vanhan 100 markan setelin mukaiseksi. Valitettavasti asiaa ei aikoinaan osannut täysin arvostaa, mutta nyt jälkeenpäin on aivan kiistatonta, että viimeiseksi jäänyt markkasetelien sarja oli yksi kaikkien aikojen ja paikkojen tyylikkäimpiä valuuttakuoseja.

Markkasetelit näyttivät hyvin moderneilta ja rohkeilta verrattuna monien muiden valtioiden rahoihin: setelin kummallakin puolella oli suuri ja hyvin tunnistettava symboli tai hahmo, ja setelien väritys oli melko omaperäinen. Markkasetelit olivat jollain tapaa juhlavan oloisia: pieni kymppikin oli niin kuninkaallisen sinisävyinen, että sitä kohteli suurella kunnioituksella. Tasapaksut dollarit, eurot ja muut kalpenevat klassisten markkojen rinnalla. Tuntemistani valuutoista vain Australian dollari vastaa hieman markan värikkyydelle, mutta ehkä sittenkin aavistuksen verran liian räikeällä tavalla.

Hankin setelimukini helmikuussa 2006, kun olimme ainejärjestön retkellä Rahamuseossa. Pohdin ostosta melko pitkään, sillä olin vasta edellisen vuoden syksyllä muuttanut omilleni asumaan, enkä ollut vielä täysin varma siitä, millaisiin asioihin rahaa kannattaa tai ei kannata käyttää. Muki maksoi muistaakseni €25 tai €30, mikä on melko korkea summa pienestä mukista. Markkamuki on kuitenkin tuonut paljon iloa näinä vuosina: se on kestävää Arabian tuotantoa ja se on juuri passelin kokoinen silloin, kun kiire estää juomasta suurempaa kupillista teetä. Rahamuseossa oli myynnissä myös 500 markan seteliltä näyttäviä mukeja ja tavallaan ne olivat ehkä jopa tätä mukia hienompia, mutta satasen seteliltä näyttävän mukin vitsikkyys avautuu ehkä helpommin, sillä suuri viisisatanen oli loppujen lopuksi aikoinaan melko harvinainen nähtävyys; moni ei siksi välttämättä tunnista sitä aivan ensisilmäyksellä, mutta satasen tunnistaa.

Markkamuki liittyy olennaisesti myös tämän blogin historiaan: olin aloittanut blogin pitämisen juuri samalla viikolla helmikuussa 2006 ja Rahamuseoreissun jälkeen kirjoitin levyarvostelun Richard Ashcroftin Keys To The Worldistä, joka oli ensimmäinen tässä blogissa arvosteltu levy.

Käyttämättömiä setelimukeja näkee toisinaan mm. Huuto.net:issä korkein hinnoin, mutta itselleni ei olisi tullut mieleenkään säilöä mukia pakkauksessaan myöhempää jälleenmyyntiä varten. Suurimman ilon mukista saa arkisessa käytössä, kunhan muistaa tarjota siitä vain parasta teetä tai laadukkainta Pepsiä.

Tweet